Siirry pääsisältöön

Enni Mustonen: Lipunkantajat

"Marja sanoi että meitä tullaan katsomaan ulkomaita myöten, vastasin tyynesti. Ollaan kuulemma maailman ensimmäiset naiset, jotka on vaaleilla valittu kansanedustajiksi."
Enni Mustonen:
Järjen ja tunteen tarinoita - Lipunkantajat
(Otava 2007)
Äänikirjan lukija Erja Manto
Kesto 7h 34min.
Lipunkantajat jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa ja siten Nimettömistä ja Mustasukkaisista tuttujen naisten kertomuksia. Yhteiskunnallinen tilanne on epävakaa, ja Hilma ja Anna ovat kumpikin tahoillaan edelleen valmiita tekemään oman osansa tulevaisuuden ja kotimaan puolesta.

Suurlakko ja sortovallan vastustaminen eivät riitä vaan eteen tulee myös kysymys yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kuten historiasta tiedetään, oli Suomi aikanaan hyvin edistyksellinen, mitä äänioikeuskysymykseen tulee. Enni Mustosen romaanin päähenkilöt ovat muiden mukana taistelemassa sen puolesta, että myös naiset saavat äänestää ja siten vaikuttaa yhteiskunnan asioihin.

Vaikka Hilma ja Anna elävät erilaisissa elämäntilanteissa ja eri yhteiskuntaluokissa - toinen on perheellinen ompelijatar, toinen naimaton opettajatar - on heissä paljon samaa. Naiset haluavat rikkoa näkymättömiä rajoja eri tavoin, eikä pienintä tietenkään ole se, että molemmat asettuvat ehdokkaiksi historiallisissa vaaleissa. Omanlaisensa rajojen rikkoja - ja kiintoisa hahmo - on myös Augusta-täti, joka edustaa eri sukupolvea mutta on itsellinen ja itsenäinen.

Ennen kaikkea Lipunkantajat kertoo naisista ja naissukupuolen historiasta, mutta on mukana toki miehiäkin. Niin kuin Veikko, joka kantaa vastuunsa muidenkin puolesta, ja Artturi, joka sitten on melkoisen toisenlainen. Miehet kuitenkin jäävät toimeliaiden ja asioihin tarttuvien naisten varjoon.

Kirjablogien naistenviikkoon Lipunkantajat sopiikin monin tavoin. Naiskirjailijan kirjoittama romaani naisista kotimaamme historiassa riittäisi jo itsessään, mutta lisäksi teos kuvaa yleisemminkin naisten historiaa.

Enni Mustonen taitaa historiallisen viihteen. Kerronta on luontevaa ja historiasta muodostuu elävä kuvaelma, jota lukija (tai tässä tapauksessa kuuntelija) mieluusti seuraa. Erja Manto lukee äänikirjaa maltillisesti mutta eloisasti, ja kokonaisuus toimii hyvin.

Kommentit

  1. Minä olen lukenut nämä romaani niihin aikoihin, kun ne ilmestyivät ja nyt kuuntelin ne äänikirjoina. Pidän Mustosen tavasta kuvailla tapahtumia useasta eri näkökulmasta. Hilman hahmo tuli minulle tärkeämmäksi ja läheisemmäksi kuin Anna-Sofian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilma minuunkin vetosi enemmän, mutta minusta Anna-Sofia on tärkeä hahmo myöskin. Kahden naisen kautta hahmottuu hyvin, miten erilaisissa elämäntilanteissa naiset elävät. Ja kuitenkin heitä kiinnostavat samankaltaiset asiat.

      Poista
  2. Ihanaa, sinäkin kuuntelet tätä sarjaa. Äänikirjakokemus oli viime kesäni huippuvirkistäjä auto- ja kävelymatkoilla. Oli jopa välillä pakko lähteiä kävelylle, jotta pääsin seuraamaan naisten elämän etenemistä. Ja kerrankin selvisin myös mustikan poiminnasta äänikirjakiinnostuksen avulla... Kian lailla Hilman taival vetää, joskin säätyverrokki tuo sävyjä tarinaan. (Sarjan viidennestä osasta en sano mitään!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjoina sarja tosiaan tuntuu toimivan hyvin. Hienoa, kun tarjotaan tällaista historiakuvausta niin vetävällä otteella!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…