Siirry pääsisältöön

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

"Rouva Pyy huomasi juuri taksiautoaseman ohitse laituria kohti kääntyvän bussin numeron. Se oli siis tullut, ja lähtisi aivan kohta. Hän laskeutui portaita alas ja oli jälleen rouva Pyy: jalat tiesivät mihin kulkea ja samassa hän unohti vielä äsken olleensa vieras."
Marja-Liisa Vartio:
Kaikki naiset näkevät unia
(Otava 1982, alun perin 1960)
312 sivua
Rouva Pyy on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin päähenkilö. Keski-ikäinen kotirouva unelmoi paremmasta mutta ei tunnu huomaavan ympärillään olevaa hyvää. Hän on alati tyytymätön ja näkee ympärillään salakavaluutta ja pahantahtoisuutta.

Rouva Pyy on hahmo, johon voisi tympääntyä heti alkumetreillä. Kuitenkin hänessä on jotain, mikä saa jatkamaan lukemista ja jopa tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Taitavasti Vartio kuvaa naista, joka on oman elämänsä sivustakatsoja eikä useinkaan kovin hyvin selvillä siitä, missä oikein mennään.

Tylsistynyt romaanin päähenkilö on, se on selvää. Ehkä ajan ahtaat raamit tekevät sen, ettei rouva pääse irtautumaan roolistaan vaan pyristelee turhaan. Tai ehkä ahtaat raamit ovat sittenkin mielessä, joka säätelee, miltä elämän pitäisi ulospäin näyttää.

Väsyneenä elämäänsä rouva puuskahtaa, että olisi pitänyt toimia toisin, mutta katuminen ei tunnetusti auta, ei myöskään tässä tapauksessa. Kiinnostavaa on se, miten rouva Pyy elämässään rimpuilee suuntaan jos toiseen mutta tyytyy kuitenkin siihen, mitä on, kykenemättä muutokseen, huolimatta siitä, että näkee itsessään erityislaatuisuutta, joka ansaitsisi huomiota. Valitettavasti muut eivät sitä näe, vaikka puoliso melkein kaikkensa tekeekin pitääkseen vaimonsa tyytyväisenä. Kiitosta eivät puolison tekemiset kuitenkaan osakseen saa.
- Eikö ihmisen ole parempi vaikka itkeä koko elämänsä kuin mennä virran mukana? Mutta sinä et nykyään tee muuta kuin moitit minua kasvattajana ja asetut aina lasten puolelle.
Suorastaan surkuhupaisa on kuvaus matkasta Italiaan, missä eivät odotukset myöskään toteudu. "Tämä kaikki oli niin pientä ja hämärää", täysin muuta kuin piti.

Ajankuva romaanissa rakentuu hyvin. On mies, joka kantaa leivän pöytään; on kotirouva, joka keskittyy Artekin verhoihin ja taideostoksiin; ovat lapset, jotka elävät uudenlaista aikaa ja joita äiti ei oikein osaa ymmärtää. 1950-luvun kerrostaloasuntoon sijoitettu perheenäiti keskittyy lähinnä itseensä ja haaveisiinsa - yhteys Gustave Flaubertin Rouva Bovaryyn tulee mieleen tämän tästä. Mieleen tulee sekin, että ei rouva Pyy mikään -50-luvun tuote ole, vaan varmasti hänenlaisiaan löytyy ajasta riippumatta, eri puitteissa tosin.

Lukukokemusta voisi kuvata sanalla tahmea. Mitenkään liukkaasti etenevä tarina ei ole, mutta eipä ole liukkaasti etenevää rouva Pyyn elämäkään vaan ennemmin harmaata. Kuitenkin jokin saa kiinnostumaan päähenkilöstä ja tämän mielenliikkeistä niin, että ei kirjaan loppuun lukeminen mitään pakkopullaa lopulta ollut.

Kaikki naiset näkevät unia on Kirjojen Suomi -hankkeen vuoden 1960 kirja. Ylen sivuilta löytyy lisää tietoa.

Kirjasta blogeissa: Bibliofiilin päiväunia, Kulttuuri kukoistaa ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.

Kommentit

  1. Vartion kirjoista olen lukenut vain pari ja tämä kuulostaa kiinnostavalta, vaikka ei ilmeisesti kovin nopeatempoinen olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole aiemmin Vartion tuotantoon perehtynyt. Ainakin "Hänen olivat linnut" kiinnostaisi lukea, siitä olen niin usein kuullut.

      Poista
  2. Luen tätä juuri syyskuun lukupiiriä varten ja tahmeaa on. Turhautuminen elämäänsä ei katso aikaa mutta jotenkin tämä tuntuu vanhentuneelta. Ehkä jaksan viimeiset 60 sivua entistä enemmän ajankuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tämän lukupiiriä varten. Muuten ehkä olisinkin jättänyt aika alkuvaiheissa kesken.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…