Siirry pääsisältöön

Kaisa Jaakkola: Hyvän olon hormonidieetti

"Sinulla ei ole kiire minnekään. On turhaa tehdä muutoksia, jotka aiheuttavat ahdistusta. Etsi sinulle sopiva vaihtoehto ultimaalisen ja minimaalisen välillä. Koska tämä on loppuelämäsi viimeinen elämäntapadieetti, se ei pääty koskaan - voit ainoastaan oppia."
Kaisa Jaakkola:
Hyvän olon hormonidieetti
(Tammi 2016)
224 sivua
Törmäsin jossakin Kaisa Jaakkolan kirjaa kehuviin kommentteihin ja päädyin varaamaan kirjan kirjastosta. Ilman kehuja tuskin olisin teosta luettavaksi hankkinut, sillä nimi ei mielestäni ole kauhean houkutteleva. Hormonit-sanaa käytetään turhan paljon arkikielessä selityksenä naisten ailahteluille ja dieetti taas on monen mielestä vanhanaikaista - pysyvät elämäntapamuutokset ovat päivän sanoja.

Hyvän olon hormonidieetti kuitenkin yllätti sisällöllään myönteisesti. Teoksessa edetään johdonmukaisesti yleisemmältä tasolta kohti yksityiskohtia, ja heti alussa on varsin inspiroiva kirjoittajan oma tarina siitä, miten tavanomaiset laihduttamisen keinot johtivat ei-toivottuun lopputulokseen.

Kaisa Jaakkola kirjoittaa miellyttävän maanläheisesti painonhallinnasta ja laihduttamisesta. Kokonaisuudesta syntyy mielikuva, että asiat ovat lopulta melko yksinkertaisia. Vaikutelmaa syventävät hyvät konkreettiset esimerkit vaikkapa ruokavaliosta. Lisäksi Jaakkola haastaa lukijaa pohtimaan omaa tilannettaan kysymyksin.
Kuinka voit muistuttaa itseäsi uusista ajattelumalleista? Kuinka muistuttaa itseäsi uusista ruokailu- tai liikkumistavoista?
Ne hormonit sitten. Kysymys ei suinkaan ole jostain epämääräisistä tekijöistä, jotka saavat nimenomaan naiset käyttäytymään oudosti silloin tällöin. Esimerkiksi insuliini on hormoni, joka vaikuttaa rasvanpolttoon ja jonka toimintaa teoksessa selitetään seikkaperäisesti. Oma osuutensa teoksessa on myös miehille, jotka eivät hekään ole hormonien säätelyistä vapaata aluetta.

Entäs sitten dieetti? Sitä sanaa Jaakkola kyllä käyttää mutta huomauttaa:
Ei dieettejä, vaan kestäviä elämäntapamuutoksia.
Hyvän olon hormonidieetti on kirja, jonka haluaisin omaan hyllyyni. Teoksessa on ajatuksia ja ideoita, joiden omaksuminen vaatinee sen, että ajatusten pariin palaa aika ajoin. Lisäksi esimerkiksi ohjeet ruokavalion koostamiseen ovat sellaisia, että niitä tarkastelee mielellään vielä uudemman kerran.


Jaakkolan teos on kauniisti kuvitettu ja taitettu. Visuaalisen ilmeen takana ovat valokuvaaja Elise Kulmala ja graafikko Laura Ylikahri.

Tämä teos on toinen osallistumiseni tällä viikolla meneillään olevaan tietokirjallisuushaasteeseen, jota Lukumato Klassikkojen lumoissa -blogista emännöi.

Kirjasta muualla: Hidasta elämää ja Iidan matkassa.

Kommentit

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta teokselta. Ihmisen hyvinvointi on niin monen tekijän summa, kun yksi niistä heilahtaa, niin elämä voi olla kaaosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja tietysti oma juttunsa on, mikä kenellekin sopii. Tästä kirjasta löytyy joka tapauksessa hyviä vinkkejä hyvinvointiin.

      Poista
  2. Olen lukenut kaksi ensimmäistä Jaakkolan teosta. Tärkeää asiaa, varsinkin kun itsellä ollut useammassa hormonissä häikkää. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole muuta Jaakkolalta vielä lukenut, mutta pidin hänen otteestaan tässä. Ehkäpä siis tutustun enemmänkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…