Siirry pääsisältöön

Enni Mustonen: Sidotut - Järjen ja tunteen tarinoita #4

"-Pietarissa on tehty vallankumous, hän sanoi ja näytti äkkiä niin uupuneelta, että minun oli autettava hänet sisälle tampuuriin istumaan. -Väkijoukko päästi meidät vapaaksi, mutta siellä taistellaan vieläkin. Junassa ne väittivät että keisari on luopunut vallasta."
Enni Mustonen:
Sidotut - Järjen ja tunteen tarinoita
Otava 2007
Äänikirjan lukija Erja Manto
Kesto 10h 57min.
Hilmasta ja Anna-Sofiasta kertova historiallinen romaanisarja on jatkunut neljänteen osaansa saakka. Sidotuissa päästään näkemään, mitä Nimettömistä, Mustasukkaisista ja Lipunkantajista tutuille naisille läheisineen kuuluu. Ei ole kotimaan meno juuri rauhoittunut, vaan kuohuntaa on luvassa 1910-luvulla edelleenkin, kuten historiasta tiedetään.

Vuoden 1913 eduskuntavaaleissa ei kumpikaan sarjan päähenkilönaisista kohtaa menestystä. Hilma ei "liian herraskaisena" pääse edes ehdokkaaksi, Anna-Sofia puolestaan jää valitsematta vaikka listoilla onkin. Kun Hilman puoliso Veikko ei saa töitä, on perheen helppoa tehdä suuri päätös ja lähteä valtameren taakse Amerikkaan. Anna-Sofia puolestaan päätyy valitsemaan järkiavioliiton, joka osoittautuu toisenlaiseksi kuin ehkä kumpikaan osapuoli etukäteen odotti.

Jos ei yksityiselämä pelkkää auvoa ole, ei ole yhteiskunnallinen tilannekaan helppo. Kansakunta astelee tarmolla kohti itsenäisyyttä, mutta kivutta se ei käy. Santarmien valvonnasta vallankumoukseen ja suurlakosta sisällissotaan kulkevat suomalaiset, ja Hilmakin saapuu Amerikasta takaisin kotimaahan juuri parahiksi nähdäkseen sen, mihin kansakunnan kahtiajakautuminen voi maan ajaa.
Pikkuinen parkui raivokkaasti. Sen huutoon hukkuivat ampumisen äänet. Vain vatsanpohjassa tuntuva jytinä paljasti taistelun jatkuvan yhä. "Varokaa", Miina ehti huutaa, kun pihan puolen ikkuna helähti rikki ja luoti napsahti kaakeliuunin nurkkaan lohkaisten siitä palan pois.
Romaanisarjan neljännen osan myötä Anna-Sofia ja Hilma ovat tulleet yhä lähemmäs. He ovat eläviä hahmoja, joiden myötä Suomen historia piirtyy esiin vahvana kuvaelmana, jossa on kyse sekä yksilöistä että yhteiskunnasta. Tarmokkaat naiset ovat omanlaisiaan edelläkävijöitä, jotka rakentavat omalta osaltaan kotimaataan.

Sen olen ymmärtänyt, että Sidottujen myötä joudun valitettavasti jättämään romaanisarjan päähenkilöille hyvästit. Järjen ja tunteen tarinoiden viimeinen osa kuulemma hyppää ajassa aimo harppauksen eteenpäin.

Enni Mustonen on taitava tarinankertoja, joka onnistuu luomaan vakuuttavan kuvan viime vuosisadan alun elämästä. Erityisesti tämä neljäs osa onnistuu koskettamaan ja herättämään tunteita. Suosittelen lämpimästi historiallisen romaanin ystäville!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…