Siirry pääsisältöön

Péter Gárdos: 117 kirjettä

"-Tuollaiseksi olen sinut aina kuvitellut. Aina. Unissani. Terve, Lili."
Péter Gárdos: 117 kirjettä
(Siltala 2016)
Alkuteos Hajnali láz 2015
Suomentanut Juhani Huotari
257 sivua
117 kirjettä on unkarilaisen elokuvaohjaaja Péter Gárdosin romaani, joka on tulkinta siitä, mitä Gárdosin vanhemmille tapahtui heti toisen maailmansodan päätyttyä. Sekä Miklos että Lili ovat päätyneet turvaan Ruotsiin vietettyään sodan viimeiset hetket keskitysleirillä.

Ruotsiin saavuttuaan Miklos saa kuulla, että elinaikaa hänellä on vain vähän. Lääkärin diagnoosista Miklos ei välitä vaan alkaa rakentaa tulevaisuuttaan: hän haluaa löytää itselleen vaimon ja kirjoittaa 117 samansisältöistä kirjettä Ruotsissa toipuville unkarilaisnaisille. Hän on varma, että kotimaan naisten joukosta hän löytää elämänkumppaninsa.
Mahtoiko isäni milloinkaan pohtia, mitä ne kaikki naiset ajattelivat avatessaan heille osoitettuja kirjekuoria? Kun he ottivat esiin kirjeet ja näkivät tuon säännöllisen kaunokirjoituksen?
Ja niin käy, että Lili vastaa saamaansa kirjeeseen. Alkaa kirjeenvaihto, joka johtaa myöhemmin tapaamiseen ja vielä myöhemmin avioliittoon.

Romaanissa on kiinnostavia aineksia. On esimerkiksi kiintoisaa tietää, että keskitysleirien uhreja kuljetettiin Ruotsiin kuntoutumaan ja toipumaan koettelemuksistaan. Lilin ja Miklosin rakkaustarina on kiehtova, ja kiinnostavia ovat myös ajan tapainkuvaukset. Ajatuksia herättää sekin, miten kauheita kokeneet nuoret aikuiset suuntaavat kohti tulevaisuutta ja haluavat jättää taakseen sen, mistä tulivat. Ehkä sen vuoksi jää paljon sanomatta.
Lopulta padot aukesivat, he puhuivat ahneesti saamatta edes lausetta loppuun, kuin patoallas olisi murtunut. He keskeyttivät malttamattomina toistensa puheen, olivat kiihkeitä ja halusivat kerralla korvata kaiken.
Mutta tärkeimmästä asiasta he vaikenivat.
Vaikenivat niin silloin kuin myöhemminkin.
117 kirjettä kuvaa Gárdosin vanhempien suhteen syntyhetkiä mutta myös sodan jälkeistä Eurooppaa ja sodan kokeneita ihmisiä. Tarinassa on mieltä kutkuttavia hahmoja, kuten Judit Gold, jonka tarkoitusperistä ei oikein saa selvää.

Vaikka romaanissa on runsaasti hyviä aineksia, jotain jää puuttumaan. Miklosin ja Lilin rakkaustarina jää etäiseksi, niin kuin henkilöhahmotkin. Käännöstyöhön on jäänyt häiritseviä virheitä, eikä lukukokemus kaiken kaikkiaan herätä suuria tunteita.

Kirjaan suhtaudutaan muissa blogeissa myötämielisemmin, vilkaisepa vaikka: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjasähkökäyrä, KirjareppuUllan Luetut kirjat, Kannesta kanteenMari A:n kirjablogi, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Sivutiellä.

Kommentit

  1. Onko tämä kirja niitä kuuluisia konekäännöksiä tai jotain muuta sellaista, josta on kohistu tänä vuonna. Kirjassa on liikaa virheitä minunkin makuuni, vaikka yleensä yksittäiset virheet eivät haittaa. Tässä isää puhuteltiin välillä isoisänä jne.
    Minä koin suuria tunteita ja kirja oli ihana rakkaustarina ja selviytymistarina. Tuon ajan pikkumaisuus ja säännöt ja rajoitukset tulivat selvästi esille.
    Judith Gold sai kirjeen, mutta antoi sen Lilille vastattavaksi. Judith rakasti uskoakseni Liliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikolukeminen oli ainakin jäänyt sivuosaan.
      Minun tunteisiini tarina ei valitettavasti onnistunut vetoamaan, mutta olenkin selvästi vähemmistössä tässä suhteessa.
      Kiinnostava tulkinta Juditista! Ja ehdottomasti pohtimisen arvoinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o