Siirry pääsisältöön

Christian Rönnbacka: Rikospaikka Pasila - Hautalehdon joulu

"Virve yski keikkaa partioille, edelleen etenkin Pasilan suuntaan. Uutissivuilla kerrottiin joulun alkaneen maistua pettymykseltä, kun tilatut joulupukit eivät ilmestyneetkään jakamaan lahjoja Pasilassa. Kaikki järjestyspoliisille annetut tehtävät tuntuivat liittyvän jollain tapaa joulupukkeihin."
Christian Rönnbacka:
Rikospaikka Pasila -
Hautalehdon joulu
(Crime Time 2016)
Äänikirjan kesto 46 minuuttia
Lukija Ville Tiihonen
Elisa Kirja tarjoaa joululahjalukemiseksi tai -kuuntelemiseksi Christian Rönnbackan novellin hautalehdon joulu - tarinan ehtii vielä 31.12. saakka ladata täältä. Kolme varttia kestävän kertomuksen kuuntelee kätevästi vaikka automatkalla tai kinkunsulatuslenkillä, ja vaikka joulu meni jo, ei varmasti haittaa ole siitä, vaikka joulumieltä saa vielä lähempänä vuodenvaihdettakin pienen annoksen.

Tarinassa eletään jouluaattoa. Toinen toistaan erikoisemmat joulupukit seikkailevat Helsingissä, kuka enemmän ja kuka vähemmän takakenossa tai etukumarassa. Moneen kotiin joulupukkia odotetaan turhaan, kun pukit harhautuvat teille tietymättömille.

Joulupukkihässäkän taustalta löytyvät pikkurikolliset, joita ei varsinaisesti voi joulukuusen kiiltäväkylkisimmiksi palloiksi kutsua. Parivaljakko on hieman ennen joulua keksinyt vuosisadan liikeidean, jonka toteutus kuitenkin ontuu kuin joulupukin koparavaivainen poro. Tarkoituksena on tarjota joulupukkipalveluja perheille, mutta kun palkatut pukitkaan eivät niitä kuusen kirkkaimpia kynttilöitä ole, on fiasko valmis. Onneksi joulumieltä löytyy kuitenkin virkavallalta, joka joutuu sekundapukkien toilailuja selvittämään.

Christian Rönnbacka kirjoittaa hilpeästi ja osuvin sanankääntein joulunvietosta poliisin silmin. Vaikka virkavallan katsein jouluun sisältyy monenlaisia haasteita, jää päällimmäiseksi mieleen kuitenkin lämmin tunnelma. Hautalehdon joulu on hyvän mielen joulutarina, jota voi näihin välipäiviin lämpimästi suositella. Eikä Ville Tiihosen luennassa ole kerta kaikkiaan mitään vikaa, päinvastoin.

Kiitos Elisa Kirjalle lahjasta, jonka myötä tutustuin uuteen dekkarikirjailijaan. Rönnbackan tuotanto alkoi tämän myötä kiinnostaa.

Äänikirjan on kuunnellut myös Tuija.

Tämä joulunovelli on muuten avaukseni Ompun novellihaasteeseen! Ehdinpäs vielä vuoden 2016 puolella.

Kommentit

  1. Aika samoin korvin olemme kirjaa kuunnelleet. Tarina sopii mainisti jouluaikaan. Toivottelen tässä samalla sinulle hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija, hyvää uutta vuotta myös sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o