Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Tommi Melender: Onnellisuudesta

"Olemme siis viidentoista vuoden kuluttua todennäköisesti kahdeksan kertaa vauraampia kuin ihmiset sata vuotta aikaisemmin. Ei tarvitse olla vihoviimeinen pessimisti aavistellakseen, että emme elä silloinkaan onnen maassa, jossa ihmiset voivat unohtaa työnteon ja omistautua sydäntään lähellä oleville asioille." Tommi Melender: Onnellisuudesta (WSOY 2016) 190 sivua Olla onnellinen - mitä se on? Mistä onnellisuus syntyy? Näitä kysymyksiä ja monia ajankohtaisia ilmiöitä tarkastelee esseekokoelmassaan Onnellisuudesta  Tommi Melender. Avaimia onneen kirjassa ei tarjoilla, mutta monenlaista pohdintaa nykyihmisen olemisesta ja elämisestä on esillä. Melender houkuttaa lukijansa kanssaan dialogiin onnistuneesti: lukiessani kokoelmaa huomaan ajoittain väittäväni mielessäni vastaan, kun taas välillä nyökkäilen samanmielisenä: juuri näin! Onnellisuudesta  on jaettu alkusanojen ja epilogin lisäksi kolmeen pääosaan: onnellisuutta tarkastellaan niin talouden, kulttuurin kuin urhe

Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

"Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on kirja, joka on kirjoitettu sinua varten, ja joka tuhoaa sinut. Mutta sinä luet sen joka tapauksessa." Hanna Kauppinen: Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut (Myllylahti 2016) 138 sivua (e-kirja) Nuoren Hanna Kauppisen esikoisteos Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut  herätti mielenkiintoni jo nimensä perusteella. Teos olikin helppo klikata luettavaksi, kun huomasin sen vapaana kirjaston e-kirjavalikoimassa. Tarinan päähenkilö on nuori Mila, joka on kulkuri, kotoaan lähtenyt ja kirjojen perässä liikkuva. Hän etsii täydellistä kirjaa ja samalla ehkä myös henkistä kotiaan: oma erityisyys erottaa Milan muista. Herra H:n Tarinataivaasta, uudesta erikoisesta kirjakaupasta, Mila kuitenkin löytää niin kirjoja kuin sielunystäviä. Erityisesti mieltä kutkuttaa ikätoveri Toni, ja ajatuksia herättää myös arvoituksellinen Julia. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut  sisältää kehystarinan, jossa nainen saapuu kustantajan luokse mukanaan

Tietokirjat vievät -haaste

Kimmo Svinhufvud: Kokonaisvaltainen kirjoittaminen (Tammi 2007) 172 sivua Ville Hänninen ja Harri Römpötti: Hittiparaati - Suomalaisen sarjakuvan menestystarinoita (Like 2014) 175 sivua Leena Lumi muisti minua Tietokirjat vievät -haasteella, joka sai ensin säikähtämään: mitä ihmeen kirjoja minä tähän löydän? Kun kirjahyllyjäni hetken silmäilin, huomasin, että tarjontaa kyllä riittää. Jouduin lopulta valikoimaan, mitä otan haasteeseen mukaan. Alun perin Klassikkojen lumoissa -blogista liikkeelle lähtenyt haaste on ohjeistettu näin: - Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi. - Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne - Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lä

Takashi Hiraide: Kissavieras

"Talvi alkoi. Chibi saapui elämäämme raolleen jätetystä ikkunasta kuin pieni puronen, joka etenee kostuttaen pikku hiljaa kaltevaa pintaa. Kohtaloksi kutsuttu voima kuitenkin lähestyi tuota purosta." Takashi Hiraide: Kissavieras (S & S 2016) Alkuteos  猫の客 [Neko no kyaku] Suomentanut Raisa Porrasmaa 160 sivua Kissavieras  on pieni, sievä kirja. Sen päähahmoksi asettuu pieni, sievä kissa Chibi, joka yllättäen alkaa vierailla tokiolaisen kirjailijapariskunnan luona. Kissan edesottamusten seuraaminen ja vierailujen odottaminen elävöittävät parin rauhallista elämää, ja erilaista ulottuvuutta kissavieraan kohtaamisiin tuo sen ymmärtäminen, että Chibi on vain vierailija, ei oma. Japanilainen romaani on rauhoittavaa ja samalla virkistävää luettavaa. Nykyaikaisen tietotulvan keskellä on kiehtovaa hypätä ajassa taaksepäin hetkeen, jota ei kuormita internet sosiaalisine medioineen. Kirjailijapariskunnalla on aikaa pysähtyä seuraamaan luontokappaleen elämää, ja samalla

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina ja Me, Keisarinna

"Minua vaivasi kihlaukseni jälkeen arvostelukyvyttömyys. En ajatellut huomispäivää juostessani Moskovassa naamiaisista toisiin, en ajatellut muuta kuin kauneuspilkkua leuassa tai uutta hiusmuotia, uudenlaisia valaanluita joilla sain nostettua rinnat miltei leukaan asti. Minä aloin tuossa vaiheessa ajatella samoin kuin kaikki turmeltuneet hovilaiset. Olin kuitenkin tuleva keisarinna, ja Aleksandra muistutti aina siitä, että tulevan keisarinnan käytöksen tulee olla hillittyä. Minun olisi pitänyt ottaa oppia hänestä. Hän oli naisena esikuvallinen." Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava 2011) Äänikirjan kesto 19h 51min. Lukija Leena Pöysti Laila Hirvisaaren romaani Minä, Katariina  lähtee liikkeelle 1700-luvun lopulta, kun Venäjän keisarinna Katariina II kaatuu näyttävästi ja joutuu jalkansa loukattuaan vuoteen omaksi. Jalkaa parannellessa suurvallan hallitsijalla on aikaa tarkastella elämäänsä taaksepäin ja avata sitä, millainen tie vei nuoren saksalaisprinsessan koh

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

"Aina oli jotain: hääpäivä tai lapsen synttärit, pikkujoulut tai joulujuhla. Ei silloin voi tehdä itsemurhaa. Tai ehkä voisi, mutta en ollut ihan vielä niin pitkällä." Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään (Atena 2016) 270 sivua Perheenäiti kirjoittaa unikkokantiseen vihkoonsa synkkiä ajatuksiaan ja suunnittelee itsemurhaa. Kotona ei suju, töissä ei suju, elämä on sameaa ja ilotonta. Katri Rauanjoen romaanin Jonain keväänä herään  lähtökohdat eivät ole onnelliset. Tarinan päähenkilö Kerttu ei voi henkisesti hyvin, vaikka asiat periaatteessa ovat hyvin. On keltainen koti, aviomies Lasse, lapset Inari ja Eeli, luokanopettajan työ. Silti uuvuttaa, elämä tuntuu liian raskaalta, lopulta niin raskaalta että itsemurhan suunnitteleminen alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Romaanissa kuvataan aikaa syksystä kevääseen ja kesään. Kerttu jää työstään sairauslomalle ja hakee apua. Onneksi hän sitä myös saa, ja terapiassa on aika nostaa esille asioita, jotka tunnollinen ja

Pauliina Susi: Takaikkuna

"Tänä yönä kaikki valvovat. Tarmo-boy käy läpi entisiä tyttöystäviään kotikonttorissaan housut kintuissa. Hyvä työasento, hän voisi viestitellä sille. Pese kädet lopuksi. Ja aja parta, pliis. Kone on siinä hyllyllä vasemman olkasi takana, hammastahnan vieressä. Leia puolestaan tutkii, kovin ahkerana ja kovin, kovin ahdistuneena iltapäivälehden nettisivulle pelmahtanutta artikkelia, jo otsikostaan alkaen selvästi journalismin riemuvoittoa. Naistutkija miesseksin asialla kiihdyttää "   Pauliina Susi: Takaikkuna Tammi 2015 457 sivua (e-kirja) Pauliina Suden dekkari Takaikkuna valikoitui lukemistooni sattumalta, kun etsiskelin kirjaston e-kirjahyllystä luettavaa. Olin ohimennen noteerannut, että Suden dekkaridebyyttiä oli kiitelty, ja niinpä päätin napata kirjan luettavaksi. Takaikkunassa seurataan useampaa henkilöä, joiden tiet risteävät, tavalla tai toisella. ProMen-hankkeen toiminnanjohtaja Leia, Leian tytär Viivi, oikeusministeri Tarmo Häkkilä ja salaperäinen

Onnen hippusia

Sielunmaisemaa. Tuija houkutti mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen, johon kylläkin ehdin jo aiemmin osallistua - postaus löytyy täältä . Vaikka olen jo onnellisuudesta kuukausi takaperin kirjoittanut, ei kai haittaa, vaikka onnea miettii uudemmankin kerran, vähän eri näkökulmasta? Ei haittaa, totean itse, ja listaan satunnaisessa järjestyksessä asioita, jotka ovat viime aikoina tuoneet onnen ja ilon hippusia elämääni. Järvimaisema jaksaa sykähdyttää aina vain. Varsinkin se tuttu ja kotoisa. Auringonpaiste. Lämmin ulkoilma. Talven horroksesta heräävä luonto. Koivu, joka yhtäkkiä onkin kasvattanut hiirenkorvat, vaikka äsken oli vielä talviasussaan. Aamulla lapsen sängystä kantautuva tomera "äiti!" Minua varten valmiiksi laitettu aamupala. Perhe. Töihin matkatessa nähty lapsi, jonka pyörän tarakalla matkusti valtava nallekarhu. Krookukset, kevään airut. Joutsenten huuto järvellä. Työkavereilta saatu ilahduttava muistaminen - ja työkaverit. Ulkoileminen. Luke