Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.

Sadie Jones: Kotiinpaluu

"Alice katseli Lewisia ja päätyi ajattelemaan, että tämä oli rikki. Hän yritti olla ajattelematta niin, eikä hän koskaan kertonut ajatuksesta kenellekään, varsinkaan Gilbertille, jolla oli kova tarve uskoa että Lewis pääsisi yli surustaan - mutta Alice tunsi että Lewis oli rikki, eikä sille voisi mitään." Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava 2016) Alkuteos The Outcast 2008 Suomentanut Marianna Kurtto 270 sivua (e-kirja) Sadie Jonesin esikoisteos Kotiinpaluu  vie lukijan 1950-luvulle tarinaan, jonka pääosassa on brittinuorukainen Lewis. Tarina alkaa siitä, kun Lewis vapautuu vankilasta ja palaa kotiin. Prologin jälkeen siirrytään ajassa kymmenkunta vuotta takaisin aikaan, kun sota on juuri päättynyt ja Lewisin isä Gilbert on kotiutettu. Asiat ovat hyvin, tai ainakin niin hyvin kuin juuri sodan jälkeen voi olla. Hyvään elämään tulee kuitenkin vakava särö, kun Lewis on kymmenenvuotias. Poika kokee valtavan menetyksen, jota hän ei - tietenkään - kykene käsittelemään, mutta

Anne Leinonen: Vaskinainen

"Maan alla ei ollut päiviä, ei liioin öitä. Oli tehtävä, joka meille oli määrätty: antakaa Tuonelan pyörien pyöriä, sielujen kiertää koneen eri tasoilla askareitaan tehden. Pitäkää elävät pois alisen mailta. Kaikki muu on oma asianne, kaikki muu aika on yksin teidän." Anne Leinonen: Vaskinainen (Osuuskumma 2015) 222 sivua Anne Leinosen romaania Vaskinainen  minulle suositeltiin, ja kirjaan tartuin, kun se kirjastossa osui vastaan. Kutsuun vastattuani tulin viedyksi Vaskinaisen ja Niilaksen mukana toiseen maailmaan, kauas täältä. Niilas elää kylässä, jossa huomataan, että asiat eivät ole normaalilla mallilla. Jokin on muuttunut, eikä muutos ole hyvä. Ihmisten silmissä kyti vielä kohdistumaton syytös. Jostakin oli löydettävä syntipukki, jossakin kulki se jonka uhraaminen lepyttäisi jumalat, poistaisi kirouksen tai tekisi kauhut olemattomiksi. Samoihin aikoihin omasta maailmastaan, alisesta, ajetaan pois Suna, Vaskinainen. Tuonelan kone rikkoutuu ja mullistaa maailman:

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

"Hän on keskeinen henkilöhahmo, tärkeä tekijä kirjan juonenkululle. Vaikka nimet on muutettu, yksityiskohdista ei voi erehtyä, ei edes vaatteista, jotka hänellä oli yllään sinä iltapäivänä. Kätketty osa hänen elämästään. Salaisuus, jota hän ei ole kertonut kenellekään, edes miehelleen tai pojalleen - kummallekaan niistä, jotka luulevat tuntevansa hänet paremmin kuin kukaan muu. Kukaan maailmassa ei olisi voinut keksiä omasta päästään sitä, minkä Catherine on juuri kokenut." Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää (Otava 2016) Alkuteos Disclaimer  2015 Suomentanut Arto Schroderus 270 sivua (e-kirja) Kenenkään ei pitänyt tietää  on trilleri, jonka päähenkilönä toimii Catherine, pienen perheen äiti ja dokumenttiohjaaja. Catherinen elämä on tavallista ja työntäyteistä, perheen nuorta aikuisuutta elävä poika Nicholas tosin aiheuttaa hieman huolta. Suurempaa huolta aiheuttaa kuitenkin kirja, joka päätyy salaperäisesti Catherinen kotiin. Catherinen mielenrauha järkkyy

Tuomas Mustikainen: Kielletty kansa - elämää palestiinalaisalueilla

"Kun juutalaisten unelma omasta valtiosta toteutui, luvattiin laatia perustuslaki, jossa taattaisiin kaikille yhteiskunnallinen ja poliittinen tasa-arvo, rotuun, uskontokuntaan tai sukupuoleen katsomatta. Asiat eivät menneet kuten luvattiin. Perustuslakia ei koskaan laadittu, vaikka sen piti valmistua vielä valtion perustamisvuoden 1948 aikana 1. lokakuuta mennessä. Sen sijaan samana vuonna juutalaisvaltion tieltä karkotettiin tai pakeni noin 700 000 palestiinalaista." Tuomas Mustikainen: Kielletty kansa - elämää palestiinalaisalueilla (Atena 2014) 200 sivua (e-kirja) Muistan lapsuudestani sen, miten palestiinalaisten ja israelilaisten välisestä kriisistä puhuttiin uutisissa. Sittemmin on tuntunut, että mikään ei ole muuttunut. Edelleen uutisoidaan konfliktista, jonka ratkaiseminen näyttää toivottomalta. Mistä kaikessa oikein on kyse? Tuomas Mustikainen avaa konfliktin problematiikkaa teoksessaan Kielletty kansa - elämää palestiinalaisalueilla . Hän on haastatellu

Lukurauhaa!

Suomen kirjasäätiö Suomen kirjasäätiö kutsuu suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin tänään, 14. helmikuuta, ystävänpäivänä. Tarkoitus onkin, että tänään rauhoitetaan koko päivä kirjoille ja ystävyydelle. Päivän aikana kirjoja voi lukea tai kuunnella yksin, kaverin kanssa tai isommalla porukalla, missä tahansa. Voidaan lukea ääneen tai kokoontua lukupiiriin. Säännöt eivät sido, mutta oheista lukurauhan lakia on hyvä noudattaa: LUKURAUHAN LAKI 1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja. 2§ Yhdessä lukeminen on sallittu. 3§ Yksin lukeminen on sallittu. 4§ Toisille lukeminen on sallittu. 5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty. 6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty. Miten Sinä vietät Lukurauhan päivää? Täällä luetaan ja nautitaan paitsi kirjoista, myös perheestä ja ystävyydestä. Rauhallista Lukurauhan päivää, onnellista ystävänpäivää!

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

"Suuni kuivui ja tuijotin Mannerheimia, joka istui pöydän ääressä tutkien sylissään olevaa paperia. Lopulta hän nosti arkin pöydälle, otti lukulasit pois päästään ja tarttui juomalasiin. Kohotimme maljan, sitten Mannerheim alkoi puhua." JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään - romaani talvisodasta (WSOY 2015) 352 sivua JP Koskinen asettuu romaanillaan Kuinka sydän pysäytetään  sotaromaaniareenalle. Aiemmin Koskinen kirjoitti historian tapahtumista romaanissaan Ystäväni Rasputin , jossa liikkuivat luontevasti niin Venäjän viimeinen tsaariperhe kuin kiistanalainen Grigori Rasputin. Samaan tapaan myös tässä käsillä olevassa romaanissa liikuskelee historian suuria henkilöitä Mannerheimista Staliniin. Kaiken keskiössä on nuori Juho Kivilaakso, jonka näkökulmasta ja äänellä tarkastellaan suomalaista elämää 1910-luvulta aina 1940-luvulle saakka. Juhon elämän merkityksellinen henkilö on oma isä, joka jättää perheensä ja katoaa - todennäköisesti itänaapuriin. Hän kuitenkin ehtii

Outi Lauhakangas: Parempi pyy. Sananparsiopas

"Lohdutus sananlaskun avulla voi vapauttaa ja laajentaa omaa tai toisen näkökulmaa. Sananparsissa elävä arkinen huumori ja tuttu kieli yhdistää ihmisiä. Syvempää sanasta saatavaa voimaa huokuu ympäri Eurooppaa tunnettu sananlasku HYVÄ SANA MUISTUU MIELEEN, PAHA EI MIELESTÄ LÄHDE. Siinä tulee esiin ihmisen mahdollisuus palauttaa mieleensä oikeaan hetkeen osunut hyvä sana." Outi Lauhakangas: Parempi pyy. Sananparsiopas (SKS 2013) 207 sivua (e-kirja) Parempi pyy. Sananparsiopas  on oiva lähdeteos sananlaskuista kiinnostuneelle. Kirjaan on ryhmitelty sananlaskuja eri aihealueilta, ihmissuhteista kasvattamiseen ja köyhyydestä rahaan. Sananparret kertovat paljon ihmisistä ja arvoista niin meillä Suomessa kuin muualla maailmalla, ja ihmisluontoa tutkiskelevalle sananparsioppaasta löytyykin paljon ihmeteltävää ja tulkittavaa. Vai mitä meistä suomalaisista kertoo esimerkiksi kauhavalainen sananlasku Ei tyhjät sanat suuta täytä  tai nokialainen tokaisu Laiska askeleensa lukee,

Heidi Köngäs: Hertta

"Aate on meitä kaikkia voimakkaampi. Sen punainen veto on osa koko maailman työtätekevien verenkiertoa, sen raudanluja tahto ylittää kaikki yksilön pienet pyrkimykset. Demokraattisen sentralismin periaate. Proletariaatin diktatuurin periaate. Ne minä imin ja niihin uskoin." Heidi Köngäs: Hertta (Otava 2015) 285 sivua Hertta  on tarina aatteen palosta ja aatteelle palavasti omistautuneesta naisesta, eräästä historiamme merkittävimmästä naispoliitikosta, Hertta Kuusisesta. Kertomus alkaa 1930-luvun lopulta, kun Hertta vapautuu vankilasta. Lähes viiden vuoden tuomio valtion vastaisesta toiminnasta teki tyhjäksi suunnitelmat viipyä Suomessa vain puolisen vuotta ja palata Neuvostoliittoon Juri-pojan luokse. Pojan kohtalo painaa ja mietityttää Herttaa: mitä tapahtui Jurille, joka jäi itkien lastenkotiin, kun äiti lähti hoitamaan salaista tehtävää Suomeen? Pian vapauduttuaan Hertta tapaa Yrjö Leinon, joka on naisen tavoin kommunisti. Yrjölle Hertta on jotain aivan uutta ja

Liane Moriarty: Nainen joka unohti

"Alice oli kasvanut aikuiseksi. Siitä tässä oli kysymys. Häntä katsoi peilistä aikuinen nainen. Se ei vain vastannut hänen omaa tunnettaan. Mikäpä siinä sitten. Olet nyt tässä, Alice. Olet tämä ihminen. Aikuinen, laiha kolmen lapsen äiti keskellä riitaisaa ja likaista avioeroa." Liane Moriarty: Nainen joka unohti (WSOY 2016) Alkuteos What Alice Forgot 2010 Suomentanut Helene Bützow 497 sivua Nainen, joka unohti  on nimeltään Alice. Hän kaatuu kuntokeskuksessa pahasti ja menettää elämästään viimeiset kymmenen vuotta: tällin jälkeen hän kuvittelee elävänsä vuotta 1998, vaikka todellisuudessa on meneillään vuosi 2008 ja nelikymmenvuotispäivä häämöttää lähellä. Mitä tapahtuu, kun muistista katoavat viimeksi eletyt vuodet? Alice palaa sairaalasta kotiin, jonka hän hädin tuskin muistaa. Hän tapaa kolme lastaan, joita ei muista. Puoliso Nick on muuttunut, pariskunnan suhde on muuttunut kukoistavasta avioliitosta raunioksi ja katkeruuden näyttämöksi. Alice kohtaa ihmisiä,

Viiden kirjan haaste

Aika monta kirjaa on kesken... Sain MarikaOksalta viiden kirjan haasteen - kiitos siitä! Olen haasteen Facebookissa huomannut, mutta en ole siihen ehtinyt reagoida. Niinpä olikin mukavaa havaita sen rantautuneen myös tänne blogimaailmaan - ja vieläpä tulla pyydetyksi mukaan kirjalistaukseen! Tässäpä kirjallisia vastauksiani. Kirja, jota luen parhaillaan No niin, tässä kohtaa tuleekin sitten jo viisi kirjaa mainittua. Jostain syystä olen viime aikoina lukenut useampaa kirjaa yhtä aikaa. On ollut mukavaa napata luettavaksi teos, joka sopii juuri senhetkiseen mielentilaan, ja iPadilla kulkeva kirja on mukavasti ulottuvilla lähes aina, jos joudun hetken odottelemaan esimerkiksi lasten harrastusten loppumista. Tällä hetkellä kesken on Merete Mazzarellan Aurinkokissan vuosi  - kauniisti kirjoitettu kirja, joka tarjoaa oivalluksia ja ajatuksia elämästä ja ikääntymisestä. Tuntuu, että on hyväksi antaa Mazzarellan ajatuksille aikaa sen sijaan, että niitä ahmisi kerralla paljon. Kesk