Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

"Me haluttiin näyttää olevamme parhaita. Ei kauniita ja rohkeita. Vaan rumia, likaisia ja ilkeitä. Me käytiin sotaa siitä, kuka hallitsi kaupunkia ja sen julkista tilaa. Ja tämä stoori me pantiin nettiin.
Seinän ylintä paikkaa kutsuttiin heaven spotiksi, taivaspaikaksi. Sen pystyi maalaamaan vain roikkumalla katonreunalta ylösalaisin, kun kaveri piti jaloista kiinni. Heaven spotit näkyivät kaupungissa kauimmas."
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
(Tammi 2015)
248 sivua
Tyttö ja rotta jatkaa Tyttö ja pommi -kirjan tarinaa. Päähenkilönä on edelleen Metro, nuori nainen, joka maalaa graffiteja. Taakse on jäänyt kotikaupunki Kotka, johon liittyy liian kipeitä muistoja, ja tie on vienyt ydintuhoalueen kautta Berliiniin, hylättyyn kerrostaloon, jota asuttavat narkomaanit ja graffitintekijät.
Me olimme Jäärottia, me tulimme pohjoisesta ja maalasimme kylmillä väreillä. Kielletty oli ainoa poikkeus. Sen alkuperää en tiennyt, se sanoi muuttaneensa niin monta kertaa, ettei ollut mistään kotoisin.
Monen kaverinsa tavoin Metrokin kantaa mukanaan kaunaa ja katkeruutta. Kaltoin kohdeltu nuori päätyy asumaan sinne, missä virallisesti kukaan ei asu, ja julistamaan sanomaansa maalaamalla sekä hakemaan arvostusta oman alakulttuurinsa joukosta. Jotkut nousevat arvostukseen yli raja-aitojen, joidenkin on arvostusta saadakseen myytävä aatteensa ja periaatteensa, jos niitä on koskaan ollutkaan.

Tarina käynnistyy melko verkkaisesti mutta saa koko ajan kierroksia lisää niin, että lopulta ollaan melkoisessa vauhdissa merellisissä maisemissa Kotkassa, jonne Metro vastoin aiempia aikomuksiaan palaa. Graffitintekijät ovat onnistuneet herättämään huomiota ja saamaan peräänsä salaperäisiä voimia. Uhreitta ei selvitä, ja niin jännittäväksi Metron matka lopulta käy, että kirjaa ei malta laskea käsistään. Ensimmäisestä kirjasta tuttu vihan ja koston kierre saa vakuuttavaa jatkoa, eikä tässäkään tarinassa sorruta siloittelemaan tai hempeilemään. Päinvastoin: kirjan maailmaan sisältyy julmuutta ja rosoja.

Järvelän luomat henkilöt eivät edelleenkään ole vain yhden ulottuvuuden hahmoja vaan moninaisia ja kiinnostavia inhimillisine tunteineen. Tällä kertaa Metro on selkeästi pääosassa, mutta mukana on mielenkiintoisia sivuhenkilöitä, kuten vaikkapa Kielletty. Kirjan lukee melko nopeasti, sillä se on sujuvasti ja hyvin kirjoitettu. Nopeasti se ei kuitenkaan unohdu mielestä, ja viimeisen virkkeen jälkeen jatkoa Metron tarinalle jää odottamaan malttamattomana.

Krista ja Omppu ovat myös lukeneet Tytön ja rotan, ja tämä postaukseni liittyy kirjabloggareiden yhteiseen dekkariviikkoon.
Kiitän kustantajaa jännittävistä lukuhetkistä!

Kommentit

  1. Odotan tätä kovasti, ja kävin jo kuikuilemassa kesäpaikan kirjaston uutuushyllyä. Kuulostaa hyvältä, ja koska kolmatta osaakin on luvassa, kuulostaa yhä paremmalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ihan malttamattomana odotan kolmatta osaa! :)

      Poista
  2. Olen lukenut Järvelältä vain Särkyvää-romaanin ja se oli hyvä. Metron matkaan aion ehtiä, mutta pitänee lukea järjestyksessä ja etsiä siis Tyttö ja pommi ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että kirjat on hyvä lukea jämptisti järjestyksessä. :) Tosin kyllä Tytön ja rotan vauhdissa uskoakseni pysyy, vaikkei ensimmäistä osaa olisikaan lukenut, mutta enemmän saanee irti, jos lukee osat järjestyksessä.

      Poista
  3. En ole lukenut mitään Järvelältä, mutta nyt olen kuullut niin paljon kehuja Metro-kirjoista, että saatanpa kokeilla niitä.

    VastaaPoista
  4. Minullakin tämä odottelee jo lukuvuoroaan. Tyttö ja pommi oli ihan huikea dekkari, ja odotukset Tytön ja rotan suhteen ovat korkealla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika vakuuttunut, että Tytöstä ja pommista pitänyt pitää myös tästä. Meno on hyvällä tavalla samanlaista mutta mukavasti erilaista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok