Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Mervi Heikkilä: Louhen liitto

"Olin ihan varma, että jos salaisuuteni paljastuisi, joutuisin välittömästi silmätikuksi, enkä saisi hetken rauhaa. Olisin paikallinen nähtävyys, kuin jokin kummallinen luonnonoikku, kolmikätinen lapsi tai parrakas nainen." Mervi Heikkilä: Louhen liitto (Haamu 2015) 151 sivua Tänään, Kalevalan päivänä ja suomalaisen kulttuurin päivänä, julkaistaan Kalevalan  180-vuotisjuhlavuoden tunnelmissa Mervi Heikkilän nuortenromaani Louhen liitto . Kalevalaiset tarut ovatkin teoksessa läsnä, samoin kuin suomalainen kansanperinne ja historia. Louhen liiton  päähenkilö on teinityttö Roona, jolla on kannettavanaan suuri salaisuus. Hän osaa jotain erityistä ja yllättyy lapsena ymmärtäessään, että muilla ihmisillä ei tuota erikoista taitoa ole. Pian hän ymmärtää, että taito on viisaampi pitää salassa. Salaisuuksia on muillakin. Roonan äiti kertoo tytölle jotain, joka mullistaa koko siihenastisen elämän ja vaikuttaa tytön kesäsuunnitelmiin. Edessä on kaksiviikkoinen vierailu tylyn

Talven lukuhaasteen koonti

Kuva Ullan haastepostauksesta. Ulla käynnisti blogissaan Talven lukuhaasteen . Ideana oli lukea kirjoja, joiden nimikkeessä tai sarjan nimessä on syksy, joulu, talvi, lumi, jää tai joulun hahmo tai kannen kuvassa jotain talvista. Kirjat oli jaettu ryhmiin syksy, talvi ja joulu, ja kustakin ryhmästä tuli lukea vähintään kaksi kirjaa. Minä luin haasteeseen kirjoja seuraavasti: Syksy: Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu Johan Bargum: Syyspurjehdus Elina Halttunen: Syysvieraita Joulu:  Pirjo Hassinen: Jouluvaimo Marko Leino: Joulutarina Talvi: Yasunari Kawabata: Lumen maa Tove Jansson: Taikatalvi Olipa mukavaa etsiä haasteeseen sopivaa luettavaa, joka sopi myös vuodenaikaan. Marko Leinon Joulutarinan  myötä oli suloista virittäytyä joulutunnelmiin ja marraskuuhun sopi mainiosti Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu . Aurinkoisena, kevättä lupailevana aikana oli ihanaa lukea Taikatalvea . Kiitos Ullalle kiinnostavasta haasteesta!

Markus Ahonen: Palava sydän

"Mutta ketään ei näkynyt. Oli vain vieressä istuva lippalakkipäinen mies ja pensaiden takana Helsinginkadulla kulkeva autojono. Ja helteen keskellä kuin niitoksistaan irti raiteillaan kirskahtelevat raitiovaunut, jotka tiesivät jonkun elämän juuri kohdanneen loppunsa. Markus Ahonen: Palava sydän (Smashwords Edition 2012) Ilmestynyt alunperin vuonna 2008 Myllylahden kustantamana 504 sivua Markku Isaksson -dekkarisarjan toinen osa, Palava sydän , sijoittuu Helsinkiin, eduskuntatalon liepeille. Töölönlahden rannasta löytyy kuollut nainen, jota kukaan ei ole ilmoittanut kadonneeksi, vaikka jäljistä päätellen uhri on ehtinyt olla kuolleena jo jonkin aikaa. Myöhemmin junan alle ruhjoutuu mies, jota luullaan erääksi lääkäriksi. Kun kansanedustajakin vielä katoaa, alkaa soppa olla valmis. Töölönlahden rannalla paikassa, josta moni voisi olla kateellinen, asuu isänsä kanssa lähes sokea Ilpo. Ilpo ei ole koskaan kuulunut yhteiskunnan hyväosaisiin, eikä hänen itsetuntonsa ymmärre

Tommy Tabermann: Vernazzan valot

"Vie minut Vernazzaan", Veronica kuiskasi. "Vie minut sinne." Veronicalla ei ollut tapana pyytää eikä anella mitään eikä asettaa vaatimuksia. Sellainen kuului pienisieluisille ja kehittymättömille ihmisille, joille elämän olemus ei koskaan paljastuisi edes ohikiitäväksi silmänräpäykseksi." Tommy Tabermann: Vernazzan valot (Gummerus 2004) 264 sivua Edesmenneen Tommy Tabermannin teos Vernazzan valot  on majaillut kirjahyllyni uumenissa jo pitkään. En vain ole tullut kirjaa lukeneeksi, mutta Ompun sateenkaarihaasteen myötä kaipasin oranssiselkäistä kirjaa ja sellaisen sain tästä romaanista. Tarinan keskiössä ovat Veronica ja Mikael, jotka ovat vuosien ajan unelmoineet matkasta Italian Vernazzaan. Ennen kuin matka toteutuu, on kuitenkin jo melkein liian myöhäistä: Veronica tekee matkan mykkänä ja liikuntakyvyttömänä, pyörätuoliin sidottuna. Rakkauden puute on sairastuttanut vahvan ja itsenäisen naisen, ja Mikael asettaa kaiken toivonsa Vernazzaan ja kaupu

Tove Jansson: Taikatalvi

”Hän epäröi hetken. Mutta sitten hänestä tuntui, että oli vielä pahempaa olla aivan yksin hereillä, kun ympärillä nukuttiin. Ja niin Muumipeikko tassutteli ensimmäiset jäljet sillan yli ja rinnettä ylös. Ne olivat hyvin pienet mutta päättäväiset jäljet, ja ne menivät suoraan puiden lomitse etelää kohti." Tove Jansson: Taikatalvi (WSOY 2010) Ruotsinkielinen alkuteos Trollvinter  1957 Ensimmäinen suomenkielinen painos 1958 Suomentanut Laila Järvinen Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 121 sivua Tove Janssonin Taikatalven  perustarina on varmasti monelle tuttu: muumit nukkuvat yleensä talviunta havunneulasia vatsassaan, mutta yllättäen Muumipeikko säpsähtääkin hereille keskellä talvea. Kaikki on kovin ihmeellistä ja outoa, sillä lumi on peittänyt kotilaakson eikä uimaankaan pääse meren jääpeitteen vuoksi. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan nuku talviunta. "Mörkö kuljeskeli jäällä aivan omissa mietteissään", pikku Myy laskee mäkeä ja Tuu-tikki asu

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

"Äiti ei sanonut vieläkään mitään. Hän lysähti lattialle ja kauhoi papereita syliinsä. Kumarruin nostamaan yhden. Se oli kirje, kellastunut ja ryppyinen, jollekulle Suelle kirjoitettu. Koska kirje kuulostaa niin kovasti sinulta, Paul, kopioin sen tähän." Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta (Bazar 2015) Alkuteos Letters from Skye  2013 Suomentanut Marja Helanen 331 sivua Jessica Brockmolen esikoisromaani Kirjeitä saarelta  sijoittuu suurelta osin skotlantilaiselle Skyen saarelle. Siellä asuu 1910-luvulla nuori runoilija Elspeth, joka pelkää purjehtimista eikä siksi poistu saarelta koskaan. Odottamatta hän saa kirjeen meren takaa Daveyltä, amerikkalaiselta yliopisto-opiskelijalta, ja kaksikon välille syntyy alkuun kirjeenvaihtotoveruus ja sittemmin syvempi ystävyys. Elspeth on naimisissa, Davey kihlautuu ja sota ajaa Euroopan kaaokseen, mutta pari jatkaa kirjoittamista toisilleen. Kolme vuosikymmentä myöhemmin Elspethin tytär Margaret rakastuu Pauliin, joka toimii lentä

Anna Jansson: Haudan takaa

"-Miksi olet laittautunut tuollaiseksi? Emil kysyi taas. - Koska joskus on helpompaa olla joku muu. Ei ole pakko olla se jona muut pitävät. Voi valita eri roolin. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Larpissa voi muuttaa kaiken, mikä on pielessä. Emil katsoi Malvaa. Tytön puhuessa hän löysi tämän todelliset kasvot valkoisen meikin takaa. - Mitä sinä haluat muuttaa? - Kaiken!" Anna Jansson: Haudan takaa (Gummerus 2013) Alkuteos När skönheten kom till Bro Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom Äänikirjan kesto 10h 18min. Lukija Pinja Flink Anna Janssonin luomaan Maria Werniin tulin tutustuneeksi joulukuussa, kun kuuntelin dekkarin Haudankaivaja . Kun Elisa Kirjan äänikirjavalikoimiin tuli tarjoushinnalla myyntiin myös tämä Haudan takaa  -teos, latasin senkin puhelimeeni äänikirjan tarvetta odottamaan. Tuttuun tapaan ollaan Gotlannissa, missä vietetään keskiaikaviikkoa. Botel Hellstenin luotsaama roolipeliryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla ja virittäytyy keskiajan tunnelmiin. Ryhmää

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

"Oli ennusmerkkejä, ikään kuin etiäisiä. Linnut piipittivät pihalla ja lentelivät levottomasti edestakaisin, yksi punarintainen törmäsi ikkunaan, makasi koivet oikosenaan ja pyrähti lentoon vasta, kun yritin ottaa sen kämmenelle. Iso harakka tuli nauramaan kasvimaan viereisen koivun yläoksalle." Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY 2014) 246 sivua Joni Skiftesvikin omaelämäkerrallinen romaani alkaa ennusmerkkien, etiäisten ihmettelemisestä. Siivekkäät katoavat pihasta, ihan kuin vuosikymmeniä aiemmin linnut "höperehtivät", ennen kuin tapahtui pahaa. Mutta onneksi kirjailijan vaimoa tulee mustan auton sijasta hakemaan valkoinen, kun on määrä lähteä Oulusta Helsinkiin uutta sydäntä hakemaan. Mustan auton kyytiin olisi ollut vaikea Hilkkaa saatella. Kun Hilkka viedään vaativaan operaatioon Meilahteen, päätyy kirjailija kipujensa vuoksi sairaalaan kotipaikkakunnallaan. Monin tavoin raastava tilanne saa pohtimaan ja muistamaan menneisyyttä, vuo

Michael Chabon: Telegraph Avenue

"Archy tiesi, että taloudellisessa mielessä hän ja Nat seurasivat uraa, joka kiertyi spiraalina yhä pienemmäksi. Nyt sitten tämä mies, jolla oli varaa - jopa näinä päivinä, kaatuvien levykauppaketjujen ja loputtomien, ilmaisten, takintaskuun mahtuvien latauskirjastojen aikana - avata tykki käytettyjen vinyylien myymälä, jossa oli viisi kertaa niin paljon tilaa kuin Brokelandissa ja kymmenen kertaa kattavampi valikoima, ja antaa sen ihan vain suuruuttaan ja hyvyyttään mennä konkurssiin, koska mediaimperiumi ja tavaramerkit tuottivat hänelle tasaisena ja ikuisena virtana rahaa ja koska jokainen gettokiinteistö, johon hän koski, muuttui kullaksi." Michael Chabon: Telegraph Avenue (Tammi 2014) Keltainen kirjasto 458. Alkuteos  Telegraph Avenue 2012 Suomentanut Aleksi Milonoff 618 sivua Telegraph Avenue on katu, jonka varrella sijaitsee Archy Stallingsin ja Nat Jaffen vinyylidivari. Samalle kadulle on tulossa kauppakeskus, johon suunnitellaan hulppeaa musiikkiosastoa, j

Rakkaani, romaanihenkilö

"On olemassa kahdenlaisia kirjoja. Toiset laittavat lukijansa koville ja saavat pohtimaan jopa oman elämän sisältöä ja arvoperustaa. Toiset teokset taas päästävät lukijansa helpommalla ja antavat tarinan vain rullata eteenpäin. Kirjallisuuden herkullisuus on siinä, että olipa kirja kumpaa tyyppiä tahansa, voi luvassa olla nautinnollinen lukukokemus." (Juha Gröhn) Päivi Artikainen, Kirsi Haapamatti, Mervi Heikkilä ja Merja Mäki: Rakkaani, romaanihenkilö (Avain 2014) 144 sivua Päivi Artikaisen, Kirsi Haapamatin, Mervi Heikkilän ja Merja Mäen toimittama teos Rakkaani, romaanihenkilö  sisältää useiden eri kirjoittajien kertomuksia heille tärkeistä romaanihenkilöistä. Joukossa on niin fiktiivisiä hahmoja, joihin on voinut samaistua, kuin heitä, joiden kanssa ei todellisessa elämässä todennäköisesti ainakaan ystävystyisi - ja kaikkea siltä väliltä. Janssonin henkilöitten joukosta löysin jo lapsena sen, joka oli kaikkein kivoin. Minun tapauksessani oli kyse samastumises

Runohaasteen koonti

Huh, ehdinpäs vielä! Puolihuolimattomasti huomasin, että runohaastekoosteja on ilmaantunut Blogistaniaan, ja kohtuullisella viiveellä tajusin, että kyseessähän on tietenkin P. S. Rakastan kirjoja -blogin Runohaaste 2014, johon minäkin ilmoittauduin mukaan. Tässä siis koostetta minulta! Luin haasteeseen viisi runokirjaa, ja ne ovat: Pekka Jäntti: Houdinin uni Heli Laaksonen: Aapine Pirkko Soininen: Murretut päivät Suvi Valli: Ohijuoksija Lewis Carroll: Kraukijahti Ylitin haastetavoitteen yhdellä teoksella. Alkujaan suunnittelin, että lukisin runoja enemmänkin, mutta kun ei tietoisesti tullut mietittyä, mitä lukisi, jäivät runot proosan jalkoihin. Mutta olen tyytyväinen, että runohaasteen myötä tuli edes nämä viisi kirjaa luettua. Kiitos siis Saralle innoituksesta!

Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy

"Mistä me tulemme ja mihin olemme matkalla? Näitä kysymyksiä luolataide ilmiselvästi käsittelee, ja erityisen ajankohtaisia ne ovat juuri täällä Baskimaassa." Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy - matkoja kalliotaiteen maailmassa (Teos 2014) Ruotsinkielinen alkuteos Jägarens Leende  2010 Suomentanut Leena Vallisaari 308 sivua Ulla-Lena Lundberg, Finlandia-palkittu kirjailija, kuljettaa tuoreimmassa suomennetussa teoksessaan Metsästäjän hymy lukijansa katselemaan kallio- ja luolamaalauksia niin Espanjassa kuin Afrikassa, Ranskassa, Venäjällä ja Pohjolassa. Kirjailijan ja lukijan rinnalla kulkee myös Lundbergin isosisko Gunilla Lundberg-Kelly, joka pyysi arempaa pikkusiskoaan katsomaan, opetti "maailman kaikkien asioiden nimet" ja tiesi vastaukset. Sisarusten yhteinen intohimo oli kalliotaide. Metsästäjän hymyssä Ulla-Lena Lundberg käsittelee Etelä-Afrikan kalliotaidetta, Etelä-Euroopan luolataidetta, Pohjolan kalliopiiroksia ja kalliomaalauksia sekä

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy