Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Katsaus kirjavuoteen 2014

Ei kirjakuva vaan tunnelmaa Huopanankoskelta Viitasaarelta vuodenvaihteen lähellä. Vuosi 2014 päättyy aivan pian, ja nyt onkin hyvä hetki vilkaista hieman olan taakse ja palauttaa mieleen, mitä sisälsi kirjavuosi 2014 tässä blogissa. Kuten alkuvuodesta ennakoin, ehdin ilokseni lukea tänä vuonna paljon. Melkein nolostuttavan paljon. Aikuisille suunnattuja romaaneja luin 110, jos oikein laskin. Olen kuvitellut, että luen sattumalta enemmän kotimaista kuin käännöskirjallisuutta, mutta tässä kohtaa luvut menevät melko tasan: käännöksiä luin 53 ja suomalaisia teoksia 57. Naisten kirjoittama kirjallisuus sen sijaan painottuu lukemistossani: luin 68 naisen kirjoittamaa kirjaa, miehen kirjoittamia teoksia listaltani löytyy siis 42. Novelleja tai novellikokoelmia luin 14. Näistä kymmenen oli kokonaan suomalaista alkuperää. Näytelmiä luin kolme (kaikki Minna Canthin) ja runokokoelmia viisi (neljä kotimaista, yksi käännös). Sarjakuvateoksia vuoteen mahtui 12. Tietokirjoja luin vuoden aik

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

"Nunna antoi miehen lähes kantaa itseään, tottelevaisesti ja hauraana, aivan kuin hänen luonnostaan voimakkaaseen ruumiiseensa olisi tarttunut se sama heikotuksen tunne joka oli jo vallannut hänen mielensä. Päästyään verannalle he pysähtyivät ja seisoivat hetken paikallaan toisiaan syleillen; papukaija raakkui pelästyneenä." Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (Tammi 1999) Keltainen kirjasto 313 Espanjankielinen alkuteos El a ño del diluvio  1992 Suomentanut Tarja Härkönen 151 sivua Kun päädyimme viettämään joulun Espanjassa, piti matkalukemiseksi valikoida jotain kohdemaahan liittyvää. Kirjastosta mukaan tarttui Eduardo Mendozan Tulvan vuosi , jonka luin matkan aikana ja josta pidin paljon. Tarinan keskiössä on nuori nunna, sisar Consuelo. Hänet on nimitetty luostarinsa abbedissaksi ja hänen tavoitteenaan on rakennuttaa luostarin yhteyteen vanhainkoti. Hankkeeseen tarvitaan rahaa, ja sisar päätyy lähellä asuvan ja rikkaaksi tiedetyn maanomistajan, don Augusto Aixelàn, pak

Feliz Navidad!

Fuengirolan jouluvalaistusta. Me vietämme tänä vuonna lumetonta joulua: olemme perheen kanssa Espanjassa. Kokemus on uusi ja mielenkiintoinen. Vaikka lunta ei ole, pääsee palmujenkin katveessa varmasti oikeanlaiseen tunnelmaan. Matkalaukkuun pakkasin lukemiseksi muun muassa Eduardo Mendozan Tulvan vuoden - Espanjassa kun ollaan. Kovin tiuhaan sivut eivät vielä ole kääntyneet, sillä muuta puuhaa on riittänyt niin paljon. Täältä Aurinkorannikolta toivotan nyt oikein hyvää joulua kaikille!

Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka

"Laihassa mullassa on maanpäällinen kasvillisuus heikkoa ja maanalainen vähäistä. Niin kuin nyt esimerkiksi Salka Valka. Oli ollut aika, jolloin hän oli seisonut puron yli johtavalla sillalla ja katsellut leikkiviä lapsia ja toivonut olevansa samanlainen kuin he ja pääsevänsä heidän joukkoonsa. Se oli ollut hänen suurin haaveensa. Mutta hän oli vain huorantytär ja he heittelivät häntä paskalla. Kun hän silloin ajatteli heitä, valtasi hänen mielensä viha, jota mikään ei tuntunut voivan lauhduttaa - vähäväkisen viha mahtavampiaan kohtaan." Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka (WSOY 1985) Islanninkielinen alkuteos Salka Valka  1931 ja -32 Suomentanut Jyrki Mäntylä 396 sivua Halldór Kiljan Laxnessin Salka Valka  on klassikkoromaani, joka sijoittuu Islannin Oseyriin, Axlarvuonon rannalle. Miljöönä on pieni kalastajakylä, jolla on tarjottavanaan lähinnä kurjuutta ja köyhyyttä, jos kohta jotkut kyläläiset ovat kurjuuden yläpuolelle päässeet. Tuohon kylään saapuu yksitoistavu

Vuosi kuvina: joulukuu

Vuosi on tulossa päätökseensä ja niin on minun osaltani myös tämä Vuosi kuvina -haaste, jonka aloitin viime tammikuussa. Tuntuu, kuin siitä olisi vain hetki. Silloin olin pienen vauvan äiti ja tuntui, että edessä on pitkä vuosi kotiäitinä. Nyt tuo vuosi on tullut päätökseensä nopeammin, kuin ikinä osasin arvata. Nyt olen ihanan taaperon äiti ja vietän viimeisiä päiviä kotiäitinä haikeana mutta kiitollisena siitä, että olen saanut mahdollisuuden viettää päivätyöstä vapaata perhearkea, joka on ollut välillä uuvuuttavaa mutta pääosin hyvin antoisaa. Mutta sitten asiaan. Muutama päivä sitten takapihaltamme avautui tällainen näkymä: Kuten kuvasta näkyy, meidän kulmillamme joulukuu ei ole ollut vain harmautta ja mustuutta, valoakin on näkynyt. Pientä lumipeitettä olen tervehtinyt ilolla. Näitä joulukuun päiviä Pirjo Hassinen muuten kuvaa osuvasti romaanissaan Jouluvaimo : Ja iltapäivä kuluisi verkalleen, kunnes jouluvalot alkaisivat erottua paremmin, ja tulisi sininen hetki, se

Marko Leino: Joulutarina

"Kohtalo oli äkkiarvaamatta kipannut pienen Nikolaksen hartioita painamaan niin suunnattoman menettämisestä ja yksin jäämisestä koostuvan taakan, ettei hän edes kasvaessaan ja voimistuessaan koskaan kyennyt ravistamaan sitä harteiltaan. Nikolaksen oli kannettava lapsuutensa taakkaa mukanaan koko elämänsä ajan. Se oli myös suurin syy siihen, että Nikolas muokkautui sellaiseksi hahmoksi, millaisena hänet nykyään ympäri maailmaa tunnetaan." Marko Leino: Joulutarina (Gummerus 2007) Äänikirjan kesto 7h 36min. Lukija Hannu-Pekka Björkman Joulutarina  on ollut minulle tähän saakka tuttu hienona elokuvana, jonka olemme perheen kesken katsoneet useaan kertaan. Kirjaan tartuin hieman epäröiden, sillä elokuva on niin onnistunut, että pelkäsin kirjan muodostuvan pettymykseksi. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan sain todeta romaanin sopivan erinomaisen hyvin joulun odotukseen. Minä kuuntelin tarinan äänikirjana, jonka lukee Hannu-Pekka Björkman - kertakaikkisen täydellinen valinta luk

Pirjo Hassinen: Jouluvaimo

"Vielä nyt, 22 vuotta äidin katoamisen jälkeen olisin osannut poimia hänelle sopivat miehet. Illan päätteeksi ne miehet olisi saattanut niputtaa luokkiin kuin parsaniput niillä kriteereillä, jotka vain äiti ja minä tiesimme." Pirjo Hassinen: Jouluvaimo (Otava 2002) 271 sivua Jouluvaimon  päähenkilö on Raakel Heimonen, asianajaja, joka elää Helsingissä tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää. Sitten Raakeliin ottaa yhteyttä poliisi-Petteri, joka pakottaa Raakelin kohtaamaan lapsuuden unohdetut hetket. Minä olen menossa vanhaan kotikaupunkiini, jossa käyn niin harvoin kuin mahdollista. Kohta tapaan miehen, joka määrää minut palaamaan menneisyyteen, johon en haluaisi palata. Sillä nyt se on kohdattava, parhaita paloja valikoimatta, sellaisenaan. Raakelin ja hänen äitinsä suhde on ollut erikoinen, omalaatuinen. Äiti on etsinyt elämäänsä miehiä, satunnaisia ohikulkijoita, joiden kanssa viettää varastettuja hetkiä ennen paluuta aviomiehen ja tavallisen arjen luokse. Tytär

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 16. luukku

Kirjabloggaajien joulukalenterin kuudennessatoista luukussa kurkistetaan kirjallisiin jouluihin. Kirjallisuuden ehkä tunnetuin joulujörö on Charles Dickensin luoma hahmo Ebenezer Scrooge, jonka mielestä joulu merkitsee vain tarpeetonta rahanmenoa. Muiden ilakointi ärsyttää häntä. Scrooge, jolla ei heti ollut mitään parempaa vastausta valmiina, sanoi taas: "pah!" ja lisäsi sitten: "joutavia." "Älkäät olko pahoillanne, eno!" lausui sisarenpoika. "Mitä muuta minun sopii olla", vastasi eno, "kun elän tämmöisessä narrien maailmassa? Iloista joulua! Hiiteen kaikki iloiset joulut! Mitä joulun-aika on sinulle muuta, kuin semmoinen aika, jolloin maksat rätinkejä ilman rahaa; semmoinen aika, jolloin huomaat itsesi vuotta vanhemmaksi, mutta ei tuntiakaan rikkaammaksi; semmoinen aika, jolloin lasket vajauksen kirjoissasi ja niissä kaikkialla vuoden umpeen näet tyhjän lomapaikan edessäsi? Jos minä saisin tehdä tahtoni", arveli Scrooge närkä

Anna Jansson: Haudankaivaja

"Rikostarkastaja Maria Wern kuuli omakotitalon palosta Roman kirkon itäpuolella varhain perjantaiaamuna mennessään poliisitalon vastaanoton ohi. Aamu-uutiset olivat jääneet kuuntelematta. Hän oli päättänyt olla avaamatta radiota. Hiljaisuus tuntui tarpeelliselta, sillä hän oli ollut kuukausia tunnekuohun armoilla sen jälkeen, kun hänen rakasta Periään oli ammuttu virkatehtävissä." Anna Jansson: Haudankaivaja (Gummerus 2009) Alkuteos Först när givaren är död Suomentaja Arja Gothóni Äänikirjan kesto 12h 40min. Lukija Kaija Kärkinen Haudankaivaja  sijoittuu idylliselle Gotlannin saarelle. Roma-nimisessä kylässä asuu Frida Norrby, jota pidetään vanhuudenhöperönä. Öisin nainen kaivaa jotain pihamaallaan ja suree kuollutta miestään, josta on paljastunut jotain odottamatonta. Minä tulen pian luoksesi, ystävä hyvä, hän tapasi sanoa. Ja samalla hän pelkäsi sitä toista Helgeä, jonka hän oli vaistonnut tämän kuoleman jälkeen. Ihan niin kuin Hitchcokin elokuvassa, jossa oli n

Maria Turtschaninoff: Arra

"Koska kukaan ei koskaan puhunut Arralle, tämä ei myöskään oppinut vastaamaan. Mutta niinä tunteina, jotka hän vietti huovalla lieden edessä, kun koko hänen maailmansa koostui ympärillä liikkuvista jaloista ja yläpuolelta kuuluvista äänistä, hän oppi kuuntelemaan." Maria Turtschaninoff: Arra (Tammi 2010) Alkuteos Arra. Legender från Lavora  2009 Suomentanut Marja Kyrö 256 sivua Hiljattain Maria Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita . Kun vielä kirjailija Salla Simukka haastoi lukemaan (ja kehumaan) kotimaisia nuortenkirjoja, päätin tutustua Turtschaninoffiin, ja kirjastosta tarttui mukaan vuonna 2010 suomeksi julkaistu Arra. Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisil

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ei ollut lapsenlapsia syömässä. Onnistuin makaronilaatikon kanssa yli odotusten, kuin Aki Karvonen Sarajevon olympialaisissa. Käytin sika-nautaa, koska pelkkä naudan jauheliha kuivaa kuin heinäkuu. Paistoin jauhelihan mukana kaksi sipulia ja tällä kertaa seisoin pannun vieressä koko ajan." Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (WSOY 2012) Äänikirjan kesto 2h 45min. Lukija Antti Litja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja  päätyi kuunteluuni Elisa Kirjan tarjouksen myötä, eikä jatko-osien lataamista puhelimeen tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ja Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja löytyivät äänikirjavalikoimista tarjoushinnoin. Tämä toinen osa jatkaa pääpiirteissään samoilla radoilla kuin sarjan aloitusosa: mieli pahoittuu milloin mistäkin. Kuitenkin tässä toisessa osassa on ensimmäistä osaa vahvemmin yksi yhdistävä teema, joka on ruoka - kuten nimestä arvata saattaa. On esimerkiksi si

Elina Halttunen: Syysvieraita

"Aili arveli, että tämä tulisi olemaan viimeinen kesä (miksi tuo ajatus tunki hänen päähänsä aina keskellä keväistä kirkkautta eikä marraskuussa, sitä hänen oli vaikea käsittää). Hänellä oli kiire, että ehtisi saada kaiken valmiiksi. Toki hän tiesi, ettei elämä tulisi koskaan valmiiksi, aina jäi jotain kesken, mutta ainakin hän saattaisi loppuun sen, ettei ollut kertonut totuutta kenellekään." Elina Halttunen: Syysvieraita (Teos 2012) 288 sivua Elina Halttusen Syysvieraita  on kertomus eräästä suvusta ja siihen liittyvistä suurista salaisuuksista. Kaiken keskiössä on iäkäs Aili, joka ei virallisesti Falkin sukuun kuulu mutta on ollut siihen kytköksissä monin tavoin. Alkuun perheen tyttären Helenin ystävättärenä, sitten perheen pojan tyttöystävänä ja viimein - ja pisimpään - perheen isän, patriarkka Oskarin rakastajattarena. Tarinan nykyajassa Oskari on kuollut ja hänen poikansa Julius on aikoja sitten muuttanut ulkomaille. Helenin kanssa välit ovat katkenneet jo 1940

Johan Bargum: Syyspurjehdus

"Sesongin lyhyyteen ei totu koskaan. Sitä tallustelee rantaan ja katselee poijuun kiinnitettyä venettään, joka näyttää alakuloiselta vastarannan metsänreunassa kellastuvien lehtipuiden taustaa vasten. Syyspurjehdus, ajattelen." Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi 2012) Alkuteos Seglats i september 2011 Suomentanut Marja Kyrö 120 sivua Johan Bargumin Syyspurjehdus  on romaani, joka saa voimansa syksyisestä merestä ja purjehtimisesta saaristossa. Se on kaunis ja haikea kertomus matkasta, joka vie jotain päätökseen ja on samalla taivallus muistoihin ja menneisyyteen. Se on kuin meri, jonka tyynen pinnan alla on jotain syvää. Harald ja Olof lähtevät syyspurjehdukselle. Hetki on viimeinen mahdollinen, sillä pian saapuu talvi. Samaan veneeseen päätyvät miehet, jotka eivät ole ystäviä vaan oikeastaan päinvastoin. He ovat rakastaneet samaa naista, ja Elin muodostaa erään tarinan suurista kysymyksistä. Suuri kysymys on myös se, miksi syyspurjehdukselta saapuu takaisin vain yk

Marraskuussa luettua ja #lukuhaaste

Marraskuu on ollut odotusten mukaisesti harmaa ja aika väsyttäväkin. Kun ulkona ei ole luonnonvaloa juuri ole ollut tarjolla, olen sisustanut kotia ja pihaa jouluvaloin. Tiedän, että joillekin jouluvalot ovat kauhistus, mutta minun mielestäni ne tuovat lempeää lämpöä syksyn pimeyteen. Karo Hämäläinen julisti lokakuussa marraskuun lukuhaastekuukaudeksi: tarkoitus oli lukea vähintään 30 sivua päivässä kaunokirjallisuutta. Haaste innoitti tarttumaan kirjaan niinäkin päivinä, kun lukeminen ei olisi kovin paljon maittanut. Minä raportoin urakastani lähinnä vain Twitterissä kertomalla päivittäin luettujen sivujen määrän, joka vaihteli melkoisesti: vaisuimpina päivinä sain hädin tuskin tuon vaaditun 30 sivua kasaan, eilen haasteen viimeisenä päivänä otin loppukirin ja luin 204 sivua. Yhteensä tulin lukeneeksi 2769 sivua. Kun näiden perinteisten kirjojen lisäksi lasketaan mukaan kuukauden aikana kuunnellut äänikirjat, muodostui maraaskuusta lopulta vallan mainio kirjallisuuskuukausi. Mi