Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Tove Jansson: Muumipappa ja meri (WSOY 2010)
Alkuteos Pappan och havet ilmestynyt 1965
Suomenkielinen ensipainos 1965
Suomentanut Laila Järvinen
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
186 sivua
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Kirjassa on Janssonin kaunis kuvitus.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, eikä majakan avaintakaan löydy mistään.
- Hah! sanoi pikku Myy. - Kalastaja on heittänyt mereen sekä majakanvartijan että avaimen, sanokaa minun sanoneen! Täällä on tapahtunut suuria kauheita juttuja ja pahempaa on tulossa!
Kirjan teemaksi nousee yhteys toisiin, sen vastakohtana yksinäisyys. Muumipeikko kiteyttää mielestäni teoksen ytimen osuvasti:
Jos on olemassa joku, josta ei koskaan puhuta ja jolle ei koskaan puhuta, tämän täytyy varmaan vähitellen hävitä olemattomiin. Hänhän ei tohdi uskoa olevansa olemassa.
Muumipappa kaipaa hyvin inhimillisesti sitä, että hänen tekonsa hyväksytään ja häntä arvostetaan - aivan kuten kuka tahansa meistä. Majakkasaareen saapuu myös Mörkö, jota Muumipeikko ajattelee paljon ja josta hän edellisessä sitaatissa puhuu.

Kertomuksen voi nähdä myös Muumipeikon kasvutarinana. Merkittäväksi nousee öinen kohtaus, kun Muumipeikko tapaa merihevoset. Jotain muuttuu lopullisesti:
Hänessä oli tapahtunut jotakin, hän oli toinen peikko, jonka päässä pyörivät aivan uudet ajatukset, ja hän viihtyi yksin. Nykyisin hän leikki omassa päässään, ja se oli jännittävämpää kuin mikään.
Kirjassa on melankolinen pohjavire, mutta mielestäni se on kokonaisuutena hyvin viehättävä. Luin kirjaa paloina ja nautiskellen, ja aavistan, että siitä on löydettävissä aina jotain uutta, kun sen uudelleen lukee. Kertomuksessa on lämmintä viisautta, joka ihastuttaa minua suuresti.
Kalastaja rakasti kaikista tuulista eniten lounaista. Se oli nyt päässyt hyvään vauhtiin eikä tyyntyisi yöksi. Syksyn lounaistuuli saattoi puhaltaa viikkokausia, kunnes aallot kohoilivat harmaina pitkinä vuorina ja vyöryivät päin saaria. 
Kalastaja istui talossaan ja näki aaltojen kasvavan. Oli siunatun ihanaa, ettei enää tarvinnut välittää mistään. Kukaan ei kysellyt eikä kertonut, ei tarvinnut sääliä ketään eikä mitään. Oli vain taivaan ja meren käsittämätön ja saavuttamaton suuruus, joka virtasi hänen ylitseen ja ohitseen eikä koskaan voinut tuottaa hänelle pettymystä.
Muumipappa ja meri -kirjaa on luettu ja siitä on kirjoitettu paljon. Monessa blogissa on todettu kirjan olevan hyvin erilainen muihin muumikirjoihin verrattuna, eivätkä kaikki lukijat ole tähän tarinaan varauksetta ihastuneet. Ajatuksia löytyy ainakin seuraavista blogeista:

Kommentit

  1. Tämä on ihana! En muista kerroinko jo, että kaikki tarkoin vaalitut muumikirjamme ovat hukassa! Ehkä Mörkö....Yhden toki ostin heti tilalle ja siitä juttua maaliskuun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mörkö! :)
      Kiva päästä sitten lukemaan postauksesi. Janssonin luoma maailma on niin ainutlaatuinen.

      Poista
  2. Ajattelin viettää pienimuotoista Jansson-kuukautta maaliskuussa... Muumipappa ja meri on yksi suosikkini ...

    Kerrot kirjasta ihanasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Onpa kivaa päästä sitten lukemaan ajatuksiasi, joita Jansson-kuukausi herättää.

      Poista
  3. Mistäs saisi tämän kyseisen kirjan hankittua omiin näppeihin? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjakaupoista tuntuu hyvin löytyvän. :)

      Poista
    2. Menin tänään kattomaan just Suomalaisesta kirjakaupasta ja sieltä löytyi aika paljon Toven muumikirjoja, ostin heti 4 kun oli alennuksessa. :D

      Poista
    3. Hieno juttu! Onneksi muumikirjoja on hyvin saatavilla, kyllä etsivä löytää. :)

      Poista
  4. Upea kirjoitus tästä <3 Olet hyvin vanginnut Muumipapan ja meren syvällisyyden ja sen tematiikan osuvin sitaateitein. Minulle tämä on aina ollut se rakkain muumikirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt tulikin mieleeni, että pitäisi palata uudelleen tämän äärelle. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat