Siirry pääsisältöön

Jyrki Kiiskinen: Jonglööri

"Yritin pitää hänestä kiinni kuin peläten menettäväni hänet. Onko se pelkkää jälkiviisautta? Minä kun olen nähnyt myös tarinan lopun. Vai olenko sittenkin nähnyt vain keskikohdan, tai kenties pelkkiä tarinoiden alkuja? Kerro sinä se minulle, kun olet kuullut kaiken minkä tiedän."


Jyrki Kiiskinen: Jonglööri (Tammi 2013)
237 sivua
Jyrki Kiiskisen romaanin Jonglööri pääosassa on nimensä mukaisesti jonglööri, suomalainen tulitaitelija, joka osallistuu sirkusfestivaaleille asuinmaassaan Ranskassa. Siellä hän tapaa kahvilassa naisen, jolle hän haluaa myöhemmin selittää käyttäytymistään. Hän kokoaa muistiinpanot, joiden hän toivoo kertovan naiselle, kuka hän todella on. Muistiinpanoissa palataan suomalaiseen 1970- ja -80-lukujen koulumaailmaan ja nuorisokulttuuriin.

Naisen tapaaminen Ranskassa saa kummallisella tavalla jonglöörin menneisyyden heräämään eloon. Kahvilan pöydällä on tupakka-aski, jollaisia ei ole valmistettu enää vuosiin. Aski ja oudosti nenään kantautuvat tuoksut tuovat mieleen Gabrielin, joka vaikuttaa lukijan silmiin hyvin salaperäiseltä. Päähenkilö on tuntenut Gabrielin lapsesta saakka, mutta syvää ystävyyttä tai läheisyyttä heidän välilleen ei ole päässyt syntymään. Gabrielin ympäröi jokin näkymätön, hän ei päästä ketään lähelleen:
"Sinä päivänä minä tajusin, ettei meistä voinut ikinä tulla ystäviä. Se näytti päivänselvältä."
Jo varhain lukijalle selviää, että Gabriel on kuollut. Salaperäinen, välinpitämätön, halutessaan näkymätön Gabriel on kuin kirjan motoksi valitun Pelle Miljoonan Gabriel-kappaleen nimihahmo: kulkee nahkatakissa kuolemaansa saakka. Romaanin minäkertoja tunnustaa kadehtineensa Gabrielia tämän eläessä:
"Hän oli taitava jonglööri. Mutta myös älyllisesti riippumaton kaveri. Sen tajusin vasta vuosien päästä. Hänen älynsä ja tarkkanäköisyytensä pysyi piilossa. Hänestä olisi voinut tulla vaikka mitä."
Onko sattumaa, että Gabriel oli osaava jonglööri, joka teki temppuja palavilla soihduilla - aivan kuten minäkertojakin myöhemmin? Miksi Gabrielilla on minäkertojaan niin suuri vaikutus, että hän vielä aikojen kuluttua on näkevinään tämän ja pohtii, olisiko voinut tehdä jotain toisin?

Kirja jättää jälkeensä hämmentyneen olon ja paljon kysymyksiä. Kerrontaratkaisu on sellainen, että väkisinkin tulee miettineeksi, voiko kertojaan luottaa. Jättääkö kertoja paljastamatta jotain olennaista hänen ja Gabrielin suhteesta?

Jonglööristä on kirjoitettu myös ainakin Periaatteessa kirjoista -blogissa ja Mari A:n kirjablogissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok