Siirry pääsisältöön

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

"--kaadan jalapénoja suoraan suuhuni, annan liemen valua surutta naamalle ja rinnuksille ja pinkille sängynpeitteelle. Nielen lähes purematta. Tiedän että jalapénon scovillet ovat säälittävät, se maistuu suussani suunnilleen suolakurkulta, mutta pelkkä tieto siitä että noissa rouskuvissa viipaleissa on kapsaisiinia saa käsien tärinän lievenemään. Parin minuutin kuluttua Kellarin sysimusta vesi on vetäytynyt hivenen alemmas, se loiskuu juuri ja juuri aivojeni tulvarajan alapuolella."


Johanna Sinisalo: Auringon ydin (Teos 2013)
337 sivua

Tutustuin ensimmäistä kertaa Johanna Sinisaloon, kun luin hänen Finlandia-palkitun romaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi. Se vaikutti voimakkaasti ja on edelleenkin mielestäni Sinisalon paras teos, joskin vakuuttavaa jälkeä kirjailija on tehnyt myöhemminkin. Niin myös käsillä olevassa teoksessa.

Auringon ydin on dystopia, joka sijoittuu 2010-luvulle. Eletään Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa, jossa elämä on tarkkaan säädeltyä. Lähes kaikki nautintoaineet ovat kiellettyjä, ja ihmisten tulee asettua tiettyyn muottiin. On eloi-naisia ja maskoi-miehiä, jotka täyttävät kriteerit. Kansalaisia valvovan Viraston tehtävänä on löytää joukosta morlokki-naiset ja miinusmiehet, ja sukupuolitestiin joutuu myös kirjan päähenkilö Vanna, joka on jotain muuta kuin miltä näyttää ja joka onnistuu esittämään toivottua ihmistyyppiä.

Vannaan rakastuu Jare, joka on koukussa adrenaliiniin. Hän rakastaa vaaraa ja haluaa rahaa. Yhdessä he Vannan kanssa päätyvät välittämään chiliä, johon Vanna on koukussa ja jota voi vielä saada - toisin kuin nikotiinia tai alkoholia, puhumattakaan huumausaineista.

Romaaniin rakentuu heti alussa jännitettä, kun Vanna kirjoittaa kirjeitä sisarelleen Mannalle, jonka olinpaikkaa hän ei tiedä. Hän ei edes tiedä, onko Manna elossa. Sisaren etsiminen ja chilin välittäminen rakentavat kokonaisuuden, josta on pakko päästä selville, joten kirjaa on vaikea laskea käsistään.

Vaikka en ole dystopioiden suuri ystävä, teki Auringon ydin minuun vaikutuksen. Sinisalo kirjoittaa todella hyvin, hänen tyylinsä on koruttoman selkeää ja vaikuttavaa. Esimerkiksi Enkelten verta -romaanista tuttuun tapaan tässäkin romaanissa sekoitetaan eri tekstilajeja, mitä en pitänyt häiritsevänä, vaikka usein niin käykin. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen maailmaan, on mukana monia elementtejä, jotka tekevät kokonaisuudesta uskottavan. Lukijan ei tarvitse olla scifin ystävä pitääkseen tästä teoksesta.

Auringon ydintä on arvioitu myös ainakin Lukutoukan kulttuuriblogissa, Eleonooran luetuissa, Kirjasfäärissä, Villasukka kirjahyllyssä -blogissa ja Hallanhengessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok