Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Sivuhenkilö

"Haluaisin sanoa hänelle, että hän oli väärässä, että hän ei ollut ymmärtänyt kirjaani, että se on parempi kuin hän oli tajunnut, että hän ei ollut lukenut sitä tarpeeksi huolellisesti tai käsittänyt sitä, mitä oli lukenut. Haluaisin kysyä häneltä, että entä jos kaikki aikojen saatossa kirjoitetut identiteettiä pohtivat teokset, taiteilijoiden omakuvat ja miehiset odysseiat olisi kuitattu sanomalla, että ne kertovat vain siitä, miten minusta tuli minä, mitä länsimaisesta kirjallisuudesta olisi ylipäätään jäänyt jäljelle? Päätän silti, että yrittäisin olla viileän asiallinen."

Saara Turunen:
Sivuhenkilö
(Tammi 2018)
233 sivua
Äänikirjan lukija Anni Kajos,
kesto 7 t 12 min.

Saara Turusen toinen romaani Sivuhenkilö on kuvaus esikoiskirjailijan elämästä siinä vaiheessa, kun kirja on julkaistu, kun kirja on päätynyt lukijoiden ja kriitikoiden käsiin, kun kirjailijan elämä jatkuu samanlaisena kuin ennen mutta kuitenkin erilaisena. Elettyä elämää on takana mutta edelleen romaanin kertoja tuntuu etsivän omaa paikkaansa ja miettivän, mitä pitäisi tehdä, millainen olla.

Sivullisuutta Sivuhenkilö kuvaa osuvasti. Nimeämättä jäävä minäkertoja on itsellinen mutta aika ajoin tuntee, että se ei muiden mielestä ole hyvä. Varsinaisesti yksinäinen hän ei ole, sillä lähellä kyllä on ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa, vaikkei miestä ja lapsia olekaan. Mutta yksin hän usein on, ja ajoittain yksinäinenkin.
——sillä kun itse ryhtyy tekijäksi,
joutuu pyörremyrskyn silmään,
ovat asiat paljon monimutkaisempia
kuin sivusta tarkasteltaessa.
Tämä sama koskee kai myös elämää.
Ja siksi olenkin mieluiten yksin kotona,
katselen lasin läpi maailman tapahtumia.
Minulla on aikaa.
Sivullisuuden ja yksinäisyyden ohella tärkeänä seikkana nousee esiin maailman miehisyys. Vaikka olemme tasa-arvoisia, emme sitä kuitenkaan loppujen lopuksi ole, ja sen Turusenkin romaani osoittaa. Kertoja kyseenalaistaa kirjallisuuden kaanonin, joka on kovin miehinen, ja laatii oman listansa, jossa on vain naisten kirjoittamia teoksia. Toisaalta kertoja myös asettuu avuttomaksi naiseksi ja tarvitsee siskojensa miehiä apuun hoitamaan miesten töitä.

Pidän paljon Saara Turusen tyylistä. Kertojan ääni on lakonisen humoristinen, ironinenkin, ja kieli on sujuvaa. Arkisesta elämästä nousee monenlaisia ajatuksia, joissa riittää pureskeltavaa.

Tuija pohtii bloggauksessaan kiinnostavasti sekä totuuden ja kuvitellun suhdetta että kritiikkiä. Romaanista kirjoittavat myös esimerkiksi Kirjaluotsi ja Kirjakko ruispellossa.

Helmet 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok