Siirry pääsisältöön

Jessica Knoll: Onnentyttö

"Olen TifAni FaNelli. Olen kaksikymmentäyhdeksänvuotias, ja marraskuun kahdestoista päivä vuonna 2001 olin neljätoistavuotias."
Jessica Knoll: Onnentyttö
(Bazar 2017)
Alkuteos Luckiest Girl Alive 2015
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn,
kestp 14h 26min.

Storytelin äänikirjavalikoimaa selatessa silmiin osui Jessica Knollin romaani Onnentyttö, joka vaikutti kuvauksen perusteella lupaavalta:
Anilla on kaikki, mitä nuori newyorkilaisnainen voi vain haluta: upea työpaikka trendikkäässä naistenlehdessä, komea sulhanen seurapiirien huipulta sekä vaatekaappi ja tyylitaju, joka jähmettää kovimmankin fashionistan. Vaikka elämä on kuin suoraan satukirjasta, prinsessassa itsessään on kuitenkin jotakin pahasti pielessä.
Menneisyys ei jätä rauhaan. Järkyttävä tapaus Anin kouluvuosilta kiinnostaa mediaa yhä, ja Ani on lupautunut kertomaan oman versionsa tapahtumista dokumentissa, jonka kuvaukset tehdään hänen hääjuhlassaan. Samalla Ani haluaa näyttää kaikille, millainen menestyjä hänestä on tullut, mutta veitsenterävät muistikuvat alkavat puhkoa imagon pintaa, ja Ani joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa.
Odotuksiani tarina ei kuitenkaan onnistunut täyttämään. Päähenkilö Ani ei ole edes ärsyttävä vaan lähinnä tympäännyttävä, mitenkään hän ei onnistu sympatioita herättämään (paitsi ehkä ihan lopussa, kun hän tekee elämäänsä koskevan jyrkän suunnanmuutoksen). Eikä hän siis kummemmin herätä tunteitakaan.

Tarina on ikään kuin kaksiosainen. Alussa ylistetään (liian pitkään) Anin hyvää asemaa, rohkeaa työtä ja rikasta poikaystävää. Varsinkin rikasta poikaystävää ja hyvää asemaa, ikään kuin ne olisivat elämän tärkeimmät seikat.

Ennen kuin päästään tarinan pihviin, ehdin jo tympääntyä päähenkilön lisäksi myös tarinaan. En odottanut kuulevani hehkutusta etuoikeutetusta metropolielämästä, mutta sitä saan kuulla kyllikseni.

Lopulta sitten päästään puimaan sitä, mitä Anin menneisyydessä on tapahtunut. Koulutragedia teinivuosilta on pelottava, mutta jollain tapaa se jää liian irralliseksi suhteessa kaikkeen muuhun.

Jessica Knoll kirjoittaa kyllä sujuvasti ja rakentaa tarinaa taiten paljastaen vähä vähältä, mitä viisitoista vuotta ennen tarinan nykyhetkeä tapahtui. Minuun Onnentyttö ei kuitenkaan vedonnut vaan tarina jätti kylmäksi, sillä liiallinen annos kevyttä viihdettä peitti kermavaahdon tavoin alleen vakavamman osan, jolle olisin kaivannut enemmän tilaa. Annika ja Mari kuitenkin pitivät kirjasta huomattavasti minua enemmän.

Helmet 2017 -haasteeseen saan tällä kirjalla ilmeisimmin viimeisen suoritusmerkintäni: 30. Kirjan nimessä on tunne.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok