Siirry pääsisältöön

Fiona Barton: Leski

"'Ei mitään hätää', hän sanoo. 'Se on ohi nyt.'
Niin kuin onkin. Ei enää poliiseja, ei enää Gleniä. Ei enää hänen höpsätyksiään."

Fiona Barton: Leski
(Bazar 2018)
Alkuteos The Widow 2016
Suomentanut Pirkko Biström
367 sivua
Fiona Barton on esikoiskirjailija ja toimittaja, joka on kirjoittanut juttuja muun muassa isoista rikostapauksista. Ehkä siksi Leskessä on vahvasti esillä media, eikä suinkaan vain kauniissa valossa. Median ajojahti on ahdistavaa ja sitä, miten eri tiedotusvälineet kilpailevat toistensa kanssa saadakseen skuupin, Barton kuvaa todentuntuisesti ja elävästi.

Todentuntuisesti esikoisteoksessa kuvataan montaa muutakin asiaa. Esimerkiksi se, miten vaikeaa poliisin on saada rikollinen nalkkiin, tulee ahdistavan selväksi. Sekin, miten kierolla tavalla ihmismieli voi toimia, ripustetaan lukijan nähtäville - kaunista ei ole sekään.

Leskessä huomion keskipisteenä on Jean Taylor, joka on juuri menettänyt miehensä. Toimittajat juoksevat kilpaa naisen ovelle, sillä hän ei ole kuka tahansa leski: aviopuoliso Glen on ollut syytettynä lapsen sieppaamisesta. Syytteiden myötä Taylorien elämä on muuttunut varsinaiseksi hullunmyllyksi, kun toimittajat päivystävät kotitalon liepeillä ja saavat uutta vettä myllyynsä vähän väliä niin, että piina ei oikeastaan pääty koskaan. Eikä edes kaupassa voi käydä rauhassa, kun kasvot ovat olleet esillä kaikkialla - eikä epäiltyyn pedofiiliin suinkaan suhtauduta lempeästi, olipa oikeuden päätös mikä tahansa.
En sanonut mitään lehtimiehillekään. Kävin milloin missäkin supermarketissa, etteivät he löytäisi minua, ja aloin käyttää hattuja jotka peittivät osan kasvoista, etteivät muut ihmiset tunnistaisi minua. Ihan kuin Madonna, Lisa olisi sanonut, jos olisi vielä ollut ystäväni. Mutta ei hän ollut. Kukaan ei enää halunnut tuntea meitä. Kaikki halusivat vain tietää meistä.
Tarina alkaa vuodesta 2010, kun Glen on juuri menehtynyt tapaturmaisesti. Alkupisteestä siirrytään muutamia vuosia taaksepäin aikaan, jolloin pieni Bella katosi. Sittemmin poliisi päätyi tutkimuksissaan syyttämään Glen Tayloria lapsen sieppaamisesta. Mitä todella tapahtui? Sitä keritään auki vähä vähältä, siirtyen ajassa kohti tarinan nykyhetkeä ja kuvaten tapahtumia eri näkökulmista, kuten juttua tutkivan poliisin ja toimittajan silmin.

Jean Taylor on kuitenkin se, johon kaikki kilpistyy. Minäkertojana hän on kiintoisa ja antaa runsaasti ajatuksenaiheita. Kuinka ihmismieli toimii, kun omaa läheistä epäillään kauheasta rikoksesta? Kuinka pitkälti lähellä oleva voi manipuloida toista? Millaisia tekoja voi vielä perustellusti kuitata "höpsötyksiksi"? Missä määrin Jeanin sanoihin voi luottaa? Jonkinlaiseksi arvoitukseksi hän eittämättä jää, mikä on yksi tarinan tehokeinoista.

Arvoituksia tarinaan jää muitakin, mikä on hyvä. Lukija osaa kyllä arvailla senkin, mitä ei suoraan sanota, enkä lukiessani kaivannut lainkaan yksityiskohtaisia kuvauksia rikoksen tekemisestä.

Silti kirjan voisi varustaa varoitustarralla: "Trilleri voi viedä yöunesi sekä ennen tarinan päättymistä että sen jälkeen." Sen verran piinaava tarina on, että yöunien kustannuksella sen luin loppuun. Sen verran vahvasti pienen Bellan kohtalo mieleen jäi, että uni ei aivan heti kirjan kansien sulkeuduttua tullut.

Jännitys ei Leskessä rakennu niinkään juonen varaan vaan paino on psykologiassa. Suosittelenkin teosta erityisesti psykologisen jännityksen ystäville. Vakuuttava trilleri kaiken kaikkiaan.

Kiitän kustantajaa ennakkokappaleesta, jonka sain luettavakseni. Leski ilmestyy myyntiin 16.1.2018.

Kommentit

  1. Psykologisesti piinaava trilleri kuulostaa tehokkaalta. Koetan muistaa tämän sitten, kun tulee dekkariolo.

    VastaaPoista
  2. Toden totta romaani on minäkertojalesken. Laskelmoivuus ja haavoittuvuus välittyvät kiinnostavasti - ja se tekee tämän trillerin muista kaltaisistaan poikkeavaksi. Viihdyttävää hirveästä aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti tämä on kyllä omaa laatuaan. Aihe on hirveä mutta ei tule liikaa päälle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok