Siirry pääsisältöön

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

"Raihnainen joukko kulki heidän perässään, ja he etenivät kohti ovensuusta odottavia Florencea ja Smudgea. 
Hidasliikkeiset selviytyjät ohjattiin tervetulohuutojen ja lohdun sanojen kaikuessa sisään Sterneen."
Sadie Jones:
Kutsumattomat vieraat
(Otava 2017)
Alkuteso The Uninvited Guests 2012
300 sivua
Veikeä voisi olla sopiva määritelmä Sadie Jonesin romaanille Kutsumattomat vieraat, joka sekoittaa mystisyyttä ja vanhaa kunnon birttihenkistä kartanoromantiikkaa tavalla, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Mystisyydestä ja kartanomiljööstä Jones keittää maistuvan sopan, jossa on sattumia. Kaikki sattumat eivät lusikkaan osu, jotkut lipsahtavat takaisin posliiniseen kulhoon ja uivat tavoittamattomiin.

Yhtä kaikki, soppa maistuu. Jälkimaku saattaa olla hieman hämmentävä, sillä aivan selväksi ei ehkä käy, mitä sattumat sisällään pitävät.

Ollaan siis Sternen kartanossa käymässä piakkoin juhlavalle illalliselle. Taloon on kutsuttu vieraita, mutta pian kutsumatta joukkoon liittyy epämääräinen joukkio matkalaisia, jotka ovat joutuneet junaonnettomuuteen. Muukalaisten määrästä ei tunnu pysyvän perillä kukaan, mutta heidän laatunsa on selvä: kolmannen luokan matkustajat eivät ole kartanon tavallisimpia vieraita. Heidän saapumisensa ei juuri herätä suopeutta varsinkaan kartanon emännässä.
Charlotte ei välittänyt töykeydestään tuon taivaallista. Hän oli järjestänyt elämänsä sellaiseksi, että välttyisi kolmannen luokan junavaunuilta, eikä hän nytkään aikonut murehtia niiden vuoksi jotka noita vaunuja käyttivät. 
Vaan halusipa Charlotte tai ei, vieraat ovat saapuneet eivätkä ole heti poistumassa. Lisäksi heillä on vaatimuksia, eikä hienolle aterialle asettuva juhlaväki voi lopulta olla piittaamassa nälkäisistä ja epätietoisista matkustajista.

Erikoisuudet eivät suinkaan rajoitu vain kutsumattomiin vieraisiin, vaan suuren talon seinien sisäpuolelle mahtuu monenmoisia hahmoja. Sympaattisin hahmo on Smudge-tyttö, joka seikkailee poninsa kanssa piittaamatta aikuisten omituisuuksista. Omalaatuisin lienee "vieraiden johtaja, julkea Traversham-Beechers", joka on ikään kuin kahden joukkion rajamailla kuulumatta oikein kunnolla kumpaankaan.

Kun erilaisia asioita haluavat henkilöhahmot illastavat ja talo tuntuu elävän aivan omaa elämäänsä, on meno niin karnevalistista, että kirjaa ei halua jättää kesken. On pakko tietää, mistä oikein on kysymys. Valmista vastausta Jones ei lukijalleen tarjoile vaan jättää ennemminkin ilmaan kysymyksiä. Jos tarina jää kutkuttamaan mieltä, on se hyvän kirjan merkki. Kutsumattomien vieraiden kanssa niin käy, ja vaikka romaani ei Sadie Jonesin ominaisinta tyyliä edustakaan, on romaani varsin hauska tuttavuus kaikessa hämmentävyydessään.

Mai tunsi kirjan luettuaan pettymystä, Kaisa hämmentyi - kuten minäkin. Tuija piti kerronnan tiheydestä mutta Nanna ei innostunut.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Sadie Jonesin kaksi aiempaa romaania oli niin vaikuttavia, että tämä viihteellinen kartanokummitustarina ei pystynyt mielestäni samaan. Kaikki kunnia monipuolisille taidoille, mutta Kotiinpaluu oli niin vaikuttava teos, että sitä on vaikea ylittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiinpaluu on kyllä upea. Sen jälkeen tässä olikin vähän nieleskelemistä, kun en osannut odottaa ihan tällaista. :)

      Poista
  2. Kotiinpaluuta on todellakin vaikea ylittää. Tämä oli ihan erilainen, karnevalistinen ja veikeä kuvaavat sitä hyvin. Jones osaa kirjoittaa monellakin tyylillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tosiaan ainakin osoittaa sen, että Jones osaa kirjoittaa monenlaista. Mielipiteitä romaani takuulla jakaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok