Siirry pääsisältöön

Enni Mustonen: Parittomat - Järjen ja tunteen tarinoita #5

"Alhaalla saunatuvassa seisahduin peilin eteen. Fanni oli oikeassa. Minun ilmeeni oli erilainen kuin ennen, jotenkin pehmentynyt. Vaikka järki kuinka yritti panna vastaan, tiesin, ettei viimeöinen tunnekuohu ollut mennyt ohitse jälkiä jättämättä."

Enni Mustonen:
Parittomat - Järjen ja tunteen tarinoita
Otava 2008
Äänikirjan lukija Erja Manto
Kesto 7:39:20.
NimettömistäMustasukkaisista ja Lipunkantajista ja Sidotuista muodostuvan Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan päättää Parittomat. Ja voi millä tavalla. Melkein toivon, että olisin jättänyt sarjan sen neljänteen osaan, sillä Sidotut olisi ollut komea päätös historiallisille romaaneille. Parittomat sen sijaan jätti jälkeensä melko ärtyneen mielen.

1900-luvun alusta on yllättäen hypätty vuosikymmeniä eteenpäin. Vuosituhat on vaihtunut, eletään EU-Suomessa, jollaista edellisten osien päähenkilöt Hilma ja Anna tuskin osasivat ennakoida, vaikka edistyksen naisia olivatkin. Tällä kertaa päähenkilö on Salla, Hilman tyttärentyttärentytär, joka asettuu kesäksi Fanni-tätinsä luokse valmistelemaan väitöskirjaa ja kiertää TE-keskuksen leivissä tekemässä tilatarkastuksia. Tuleepa siinä sitten samalla todettua, millaisessa byrokratian kurimuksessa tilalliset elävät EU:n aikana.

Mikään yllätys ei ole, että pian kesäpaikkakunnalle saavuttuaan Salla tapaa Tommi Saarisen, joka isännöi luomusipulitilaa Petäjäniemen kartanolla. Yllätys ei ole sekään, että varsin pian kaksikon välillä alkaa leiskua, ja he kohtaavatkin enemmän tai vähemmän sattumalta tämän tästä. Kartanoparatiisi tarvitsee tietenkin oman käärmeensä, ja Salla joutuu luovimaan niin vihaisten tilallisten kuin henkilökohtaisen kilpailijansa kanssa. Mutta mitäpä Salla, tehonainen, ei selvittäisi.

Enpä ole hetkeen törmännyt yhtä rasittavaan päähenkilöön kuin tämä Salla. Nainen on liukas kuin vetinen jäätikkö ja niin täynnä omaa erinomaisuuttaan, että häneen on vaikea saada tarttumapintaa. Aiemmin tapahtunut erokin on oikeastaan vain onnekas tapahtuma, sillä saihan Salla alkaa kunnolla elää, kun mies lähti. Taitavasti nainen käsittelee niin äksyjä isäntiä kuin Fanni-tätiään ja järjestelee näppärästi siinä sivussa vielä ystävättären häätkin, toimii meikkaajana ja autokauppiaana. Jotain rosoa hahmoon kaipaisi, jotta häntä sietäisi hieman paremmin.

Parittomat on selvästi aiempia osia romanttisempi, eikä sekään piirre saa minua ilahtumaan. Yhteiskunnallisuus EU-byrokratian myötä jää lähinnä täytteeksi, kun tehotyttö kaahailee autolla pitkin kyläkuntia ja törmää sattumalta tämän tästä tummaan, pitkään ja käheä-ääniseen Tommiin, joka saa sydämen hypähtelemään. Kepeää kesäistä romantiikkaa kaipaavalle tämä tarina on varmasti hyvä valinta, sillä sujuvasti Enni Mustonen edelleen kirjoittaa. Sarjan aiempiin historiallisiin romaaneihin ihastuneelle Parittomat voi kuitenkin tuottaa pettymyksen.

Järjen ja tunteen tarinoita -sarjasta kirjoittavat ainakin BooksyPirjoliisa ja Tuija.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…