Siirry pääsisältöön

Lars Kepler: Hypnotisoija

"Tulta, ihan kuin tulta. Ne olivat hypnotisoidun pojan ensimmäiset sanat. Hengenvaarallisista vammoista huolimatta - hänellä oli satoja veitsenviiltoja kasvoissa, jaloissa, vartalossa, selässä, jalkapohjissa, niskassa ja takaraivossa - hänet oli vaivutettu syvään hypnoosiin siinä toivossa, että hänen katseensa kautta saataisiin nähdä mitä oli tapahtunut."
Lars Kepler: Hypnotisoija
(Tammi 2010)
Alkuteos Hypnotisören 2009.
Suomentanut Saara Villa
Äänikirjan lukija Toni Kamula,
kesto 18h 44min.
Hypnotisoija avaa suomalaistaustaisesta poliisista Joona Linnasta kertovan sarjan. Joona Linna jää kuitenkin enemmän taustahahmoksi, kun valokeilaan asettuu Erik Maria Bark, hypnotisoija, jonka Linna pyytää apuun raa'an rikoksen tutkinnassa.

Heti dekkarin alussa löytyy ruumiita. Urheilukentän pukuhuoneesta löytyy surmattuna mies. Miehen perhe on myös surmattu, vieläpä hyvin raa'asti. Perheen nuorimmainen ja äiti ovat kuolleita, teini-ikäinen poika Josef on vakavasti loukkaantunut. Perheen vanhin lapsi, tytär, asuu jo muualla ja on siten selvinnyt verilöylystä. Joona Linnalla on syytä epäillä, että tytär on vaarassa, ja hän pyytää Barkin selvittämään hypnoosin avulla, mitä sairaalassa makaava Josef tietää.

Hypnotisoinnin myötä saadaan selville jotain yllättävää. Samalla liikkeelle ryöpsähtää toinen tapahtumaketju, kun joku hermostuu siitä, että Erik Maria Bark ei pidä kymmenen vuoden takaista lupaustaan vaan harjoittaa jälleen hypnoosia. Alkaa piinaava kujanjuoksu, kun toisaalta selvitetään murhatyötä ja toisaalta etsitään Erikin kadonnutta poikaa Benjaminia, joka sairastaa verenvuototautia ja tarvitsee lääkkeensä.

Eikä siinä vielä kaikki. Erik harrastaa kipulääkkeiden napsimista eikä avioliittokaan elä enää parhainta kukoistuskauttaan. Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat hyppäävät Erikin silmille monin eri tavoin, ja vähitellen lukijallekin selviää, mitkä tapahtumat ovat johtaneet lupaukseen hypnotisoinnin lopettamisesta.

Jos kesän lämpöön kaipaa viilentävää lukemista, on Hypnotisoija varteenotettava vaihtoehto. Meno on kylmäävää, suorastaan jäätävää, eikä joulukuinen Tukholma vähennä kylmyyden vaikutelmaa. Dekkari on hyvin raaka ja väkivaltainen, minun makuuni vähempikin olisi riittänyt. Samalla juonta kuljetetaan taitavasti koukuttaen niin, että tarinaa on mahdotonta jättää kesken. Hypnotisoijassa kuvataan käsittämätöntä pahuutta sillä tavoin vakuuttavasti, että lukija huokaa helpotuksesta, kun voi sulkea kauheudet kirjan kansien sisälle.

Jos Kepler-salanimen taakse kätkeytyvän kirjailijapariskunnan Alexander Ahndorilin ja Alexandra Coelho Ahndorilin teos pitäisi kiteyttää kolmeen sanaan, käyttäisin adjektiiveja ahdistava, koukuttava ja raaka. Toki kauheuksien keskellä on myös melko tavallista arkea ihmissuhteineen, jotta lukijan ei tarvitse alusta loppuun tauotta henkeään pidätellä. Paikoitellen hieman pitkitetyltä tuntuva tarina on vakuuttava avaus Joona Linna -sarjalle, joka on uusimman Kaniininmetsästäjän myötä kasvanut kuusiosaiseksi. Sen verran etäiseksi Joona Linna vielä jää, että ehkäpä tutustun häneen paremmin sarjan muiden osien myötä.


Muualla: Kirsin kirjanurkka, LukisinkohanDekkarihylly, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Booking it some more.
Adlibris*  myy kirjaa pokkariversiona.

Kommentit

  1. Nämä Lars Keplerin kirjat ovat kyllä hyviä ja aika hyytäviä. Joona Linna on ihana, vaikka yleensä vierastan tuollaisia "osaan kaiken ja olen kaikessa hyvä" -poliiseja/etsiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joona Linnan paremmuus suhteessa muihin on tuon ekan osan perusteella osattu rakentaa niin, että se ei ärsytä. Mielelläni tutustun häneen lisään, kunhan ensin vähän hengähdän. :)

      Poista
  2. Joona Linna on hyvä päähenkilö tässä dekkarisarjassa, josta olen lukenut jo viimeisimmän suomennoksen Kaniininmetsästäjän. Hypnotisoija poikkesi sarjan muista kirjoista, mutta hyvällä tavalla. Olen katsonut myös elokuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain huomasinkin, että Joona Linna on päätynyt elokuvaankin. Toisaalta kiinnostaisi nähdä, miten tarina on visualisoitu, toisaalta vähän hirvittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok