Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Yksin

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan."


Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa
isännöi Tekstiluola.
Juhani Ahon pienoisromaani Yksin ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus.

Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'äkkiä edessäni. Minun tekee mieleni etsiä niitä tuolta saattajajoukosta, vaikka tiedänkin, etteivät ne siellä ole.
Huumaantuneen rakastumisen kuvaukseen on monen lukijan varmasti helppo samaistua. Mies etsii tilaisuuksia kohdatakseen tunteidensa kohteen, on aika ajoin varma siitä, että tunteet saavat vastakaikua, mutta sitten varmuus katoaa ja epätoivo saa sijaa. Pian selviää, että vastakaikua ei luvassa ole, ja onnettomana mies vaeltaa Pariisin katuja kykenemättä kuitenkaan unohtamaan suurta rakkauttaan. Lohtua hän hakee myös maksullisen naisen luota, eikä aikalaisvastaanotto ollut pelkästään suopea juuri kurtisaanin tapaamisen vuoksi - tai ennemminkin sen takia, että kohtaaminen kuvataan tarinassa melko suoraan. Nykylukija ei makuuhuoneen tapahtumia pahemmin hätkähdä, eivätkä kai kaikki aikalaisetkaan.

Paitsi että Yksin on vahvojen tunteiden ja onnettoman rakkauden kuvaus, kuvataan elävästi myös paikkoja. Sekä kotimaa että hehkuva Pariisi loihditaan elävinä lukijan silmien eteen, ja tarinaan sisältyvä joulunvieton luonnehdinta jäi yltäkylläisyydessään hehkuvana mieleen.

Pienestä sivumäärästään (e-kirjassa 64 sivua) huolimatta Yksin on yllättävän intensiivinen. Kerronta on haikean mietteliästä, toki hidastakin, mutta kyllä tarinalla nykyihmisellekin on annettavaa: eivätpä tunteet ole suuresti reilussa sadassa vuodessa muuttuneet.

Muissa blogeissa: Villasukka kirjahyllyssä, Morren maailmaTäällä toisen tähden alla, Lumiomena - Kirjoja ja haaveiluaSallan lukupäiväkirja, Luetut, lukemattomat ja Kirjojen kamari.

Helmet 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.

Kommentit

  1. En ole lukenut yhtään Ahon romaania, mutta voisin paikata puutteen jossain vaiheessa. En välttämättä tällä kirjalla, koska oikeastaan rakkauden ja rakastumisen kuvaus ei ole minusta järin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahon tuotannosta en tätä ensimmäisenä suosittelisikaan, sillä en pidä tätä mitenkään ykkösenä herran kirjoista.

      Poista
  2. Minun pitäisi löytää joku kotimainen klassikko Helmet-haasteeseen, ja Juhani Aho on todella korkealla potentiaalisten luettavien listalla. Papin rouvan ja Tyttären taisin jo ladata lukulaitteeseeni, mutten ole vielä aloittanut kumpaakaan. Tämä esittelemäsi teos kuulostaa hyvältä tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papin tytär voisi olla hyvä valinta, tämä Yksin on pohdiskelevuudessaan kovin hidas, vaikka toki myös kiintoisa ja nopealukuinen.

      Poista
  3. Ahon kirja palaa mieleeni impressioina. Myöhemmin mielikuvaan kirjasta sotkeutuu biografinen sälä. Siltä pilkkeiden lomasta pilkottaa kuitenkin kirjailijan taito kuvata tunnelmia. Kiitos mieleen palauttamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmia ja tunteita Aho tosiaan osaa kuvata. Kiitos, Tuija!

      Poista
  4. Kirjan nimestä saa kuvan, että se on ihmisen yksinäisyyden harmittelua, mutta kyse onkin rakkauskuvauksesta! Se ei tosiaan haalistu ajankaan kuluessa, jos on hyvin tehty. Kun kirjan sivumäärä on noinkin vähäinen ja se on saatavissa e:nä vapaasti, se olisi helposti kyllä luettavissa jossain vaiheessa itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti näitä klassikoita tosiaan käsiinsä saa, ei jää ainakaan saatavuudesta lukeminen kiinni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…