Siirry pääsisältöön

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

"Kun hän oli ollut vielä pikkutyttö, isoäidin unien tulinainen oli kummitellut hänen ajatuksissaan hänen ollessaan valveilla. Hän oli kuullut naisesta vain isoäidin viedessä hänet rannalle ja kertoessa, mitä tiesi heidän esivanhemmistaan, mutta hänestä oli tuntunut silti, että hän näki naisen lieden sinisenä ja oranssina palavassa kaasussa, hehkuvissa hiilissä ja sytyttimien liekeissä. Hän oli pelännyt, että hänkin rupeaisi näkemään painajaisia - että esi-isät valitsisivat myös hänet kuulemaan heidän suvustaan kertovat tarinat - mutta pahat unet eivät olleet alkaneet, ja ajan mittaan liekkien pelko oli laantunut."
Yaa Gyasi: Matkalla kotiin
(Otava 2017)
Alkuteos Homegoing 2016
Suomentanut Sari Karhulahti
380 sivua
Otavan kirjasto -sarja on saanut uuden, hehkuvan jäsenen. Yaa Gyasin Matkalla kotiin on hieno romaani, joka kuvaa ajattomasti ja elävästi rasismin historiaa ja rasismin leimaamia elämänkohtaloita aina 1700-luvulta saakka.

Kaikki alkaa Ghanasta, joka ei vielä ole Ghana vaan Kultarannikko. Valkoiset ovat saapuneet, ja brittien hallinnoimasta linnoituksesta lähtee liikkeelle sukutarina, joka ulottuu Atlantin taakse ja nykyaikaan. Linnoituksessa ovat toisistaan tietämättä sisarpuolet: Effiasta tulee valkoisen kuvernöörin vaimo, jonka jalkojen alla vakityrmässä viruu Esi. Hänet viedään orjaksi Yhdysvaltoihin monen muun tavoin. Heimosotien vangeista muodostuu afrikkalaisille kauppatavaraa, josta valkoiset maksavat ja jota sullotaan orjalaivoihin. Orjista osa uupuu matkalle, osa päätyy uudelle mantereelle plantaasille töihin olosuhteisiin, jotka ovat sanalla sanoen epäinhimilliset.

Romaanissa seurataan kahden suvun tarinaa, jotka versovat samasta lähteestä. Toinen suku on Afrikassa, toinen Amerikassa, ja versot ovat siten erilaiset. Ihonväri on kuitenkin läsnä koko ajan, kuten ovat myös ennakkoluulot. Afrikassa epäsovinnaiset tekemiset saattavat johtaa yhteisön epäluuloon ja syrjintään, Amerikassa syyksi kaltoinkohteluun riittää väärä väri: "pahinta mitä Amerikassa saattoi tehdä oli olla musta mies."

Matkalla kotiin tuo lukijan eteen järisyttävän kuvan rasismista eri muodoissaan. Erään suvun ja sen jäsenten kautta Gyasi herättää vaikuttavasti eloon historian, joka kyllä on koulusta tuttua mutta joka on helppo ohittaa, koska tapahtumat ovat kaukana maantieteellisesti ja suurelta osin myös ajallisesti. Silti pohjalla oleva ajatus siitä, miten epätasa-arvoisessa asemassa ihmiset voivat ilman omaa syytään olla, on edelleen ajankohtainen ja tärkeä.

Romaanin ihmiset kokevat kauheita asioita ja törmäävät tämän tästä pahuuteen. Kuitenkaan kysymys ei ole kurjuuden maksimoimisesta vaan ikävyyksiin sekoitetaan sopivassa määrin valoa ja toivoa. Siten tarinasta muodostuu värikylläisen rehevä kertomus, josta välittyy elämän kirjoa kaikessa moninaisuudessaan. Suvun ja juurten merkitys on vahva: jokainen tulee jostain, vaikka tieto jossain kohtaa katkeaisikin.
"Meidän sukumme syntyi täällä, Cape Coastin kaupungissa", Vanha Nainen sanoi. Hän osoitti linnoitusta. "Näin tuon linnoituksen unissani yhä uudelleen, mutta en tiennyt syytä. Eräänä päivänä tulin tähän rannalle ja tunsin, että esi-isiemme henget kutsuivat minua."
Motiiviksi tarinassa nousee mustakivinen riipus, joka kulkee suvun kohtaloiden mukana. Kliseiseltä motiivin käytöltä kuitenkin vältytään, ja lopulta lukija tietää enemmän kuin nuoret suvun vesat, jotka kuvastavat kauniisti uskoa parempaan tulevaisuuteen. Tarinan lopetus tosin jää hieman latteaksi romaanin vahvan tenhon päätteeksi.
Sitä paremmin hän ymmärsi, että toisinaan vapaus vaati käsittämättömiä uhrauksia.
Yaa Gyasin esikoisromaani on vaikuttava ja kuvaa hienosti erilaisia maita ja kulttuureita, joissa on sekä hyvää että pahaa. Vaikka romaani kattaa pitkän ajanjakson ja näkökulmat vaihtuvat alati uusiin, pitää vahva tarina otteessaan. Suosittelen!

Matkalla kotiin muualla: Reader, why did I marry him?, Kirjaluotsi, Kartanon kruunaamaton lukija, Kirjahilla ja Mitä luimme kerran.

Helmet 2017: 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

Kommentit

  1. Tämä on aivan mahtavan upea romaani! Minulle tämä on tähän mennessä eräs vuoden parhaista lukuelämyksistä, jos nyt pitäisi rankata. Loppu on tosiaan hieman "arkinen" muuten niin vahvaan tarinaan verrattuna. Mutta sen voi antaa anteeksi, kun kirja muuten on niin hyvä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minunkin listallani korkealle kohoaa, tarina on niin hieno. Itse asiassa mietin paljonkin, mikä olisi hyvä lopetus tarinalle. En keksinyt vastausta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…