Siirry pääsisältöön

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

"Ajatteletko koskaan", Clementine kysyi varovaisesti eikä katsonut Samia vaan keinuvaa yksinäistä jahtia, jonka purjetta tuuli riuhtoi vihaisesti. Kuka halusi purjehtia tässä säässä? "Entä jos emme olisi menneet sinne? Entä jos jompikumpi tytöistä olisi sairastunut, tai minun olisi pitänyt tehdä töitä, tai sinulla olisi ollut töitä tai mitä nyt ikinä, ja olisimme jättäneet menemättä niille grillikutsuille? Ajatteletko sitä koskaan?"
Liane Moriarty:
Tavalliset pikku pihajuhlat
(WSOY 2017)
Alkuteos Truly Madly Guilty
Suomentanut Helene Bützow
464 sivua
Liane Moriartyn romaanin Tavalliset pikku pihajuhlat keskipiste on oikeastaan eräs australialainen piha. Tiffanyn ja Vidin luokse on kokoontunut grillijuhliin joukko ihmisiä: kuusi aikuista ja kolme lasta. Yhteiseen hetkeen kohdistuu monenlaisia odotuksia mutta sitä, mitä tapahtuu lopulta, ei kukaan osaa aavistaa.

Mortiartylle tuttuun tapaan homman pihviä pidetään grillissä viimeiseen asti. Liikutaan nykyhetkestä takaumin grillijuhliin, sateesta aurinkoon. Kerrotaan, mikä on tilanne nykyhetkessä; melkein kaikilla on jotenkin paha olla; ja vähitellen avataan foliota pihvin ympäriltä, kunnes juhlien tapahtumat selkiytyvät. Selviää, että jotain dramaattista tapahtui, ja sen vuoksi grillijuhlia muistetaan pahoilla mielin vielä kuukausien kuluttua.

Henkilökaarti, joka Tiffanyn ja Vidin pihaan kokoontuu, on eloisa. Samin ja Clementinen mukana ovat pikkutytöt Holly ja Ruby, Erika ja Oliver puolestaan ovat lapsettomia mutta taitavia lasten kanssa. Isäntäväen tytär Dakota viihdyttää pienempiään aikansa kunnes vetäytyy omaan huoneeseensa lukemaan. Sivustakatsojana on vielä naapurin Harry, äreä vanha mies, joka tarkkailee naapurustoa kodistaan ja vaatii säätämään juhlien musiikkia hiljemmalle.

Henkilönsä Moriarty on koonnut taiten, jokaisella on oma historiansa ja luonteensa. Silti heistä on jotenkin vaikea saada kiinni, ja alkuun meni aikaa, ennen kuin pääsin kirjavassa joukossa perille siitä, kuka on kukin, varsinkin kun näkökulmat vaihtuivat tiuhaan. Eikä tutustumisenkaan myötä syntynyt erityistä tunnetta henkilöitä kohtaan.

Aiemmin tapahtuneen keriminen auki vähän kerrallaan on toki varsin toimiva ratkaisu, mutta tällä kertaa tuntui siltä, että keriminen kesti turhan pitkään. Ehkä vähemmän olisi ollut enemmän niin näkökulmien kuin käänteen tekevän tapahtuman salailun suhteen.

Jos oli runsaudenpulaa henkilögalleriassa, näkökulmissa ja kerronnassa, oli sitä lopulta myös sisällössä. Romaanissa ehditään sivuta niin vanhemmuutta ja lapsettomuutta kuin eräänlaista sisaruutta, ystävyyttä ja aikuisen suhdetta omiin vanhempiinsa. Lisäksi esille nostetaan esimerkiksi yksinäisyyttä, yhteisöllisyyttä tai sen puutetta, häpeää ja syyllisyyttä. Runsasta on, kovin runsasta. Runsaalta tuntui myös lähes kaiken auki selittäminen, mikä oli harmillista, sillä aiemmin muistan Moriartyn jättäneen laajemmin tilaa lukijan omille oivalluksille ja päätelmille.

Vaikka tässä nyt melko voimakkaasti moitiskelen, ei lukukokemukseni pelkästään huono ollut. Vetävästi Moriarty kirjoittaa, edelleenkin, ja kyllä hänen nimensä takaa yhä vaivattoman lukukokemuksen. Viihdyttävää lukukokemusta etsivälle tämä voi olla oiva valinta.

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Amman lukuhetki, Kirjojen keskellä ja Yksi pieni lukupäiväkirja.

Helmet 2017: 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Oi, minä pidän tästä todella paljon! Siinä missä etyin Hyvän aviomiehen 'väärään loppuun', ihastelin tämän taidokasta tarinaa alusta viimeiselle sivulle. Jo Musta valkeat valheet herättivät minut huomaaman, että Moatry kirjoittaa rankoista aiheista helpolla, mutta ei huonolla kielellä.

    Pidän tästä eniten Moriartyn kirjoista. Samaistuin Clementinen ahdistukseen, kun äitinsä ei tajunnut miteh tukahdutti oman tyttärensä valitsemalla tälle ystävän, joka oli kuin takiainen! En kokkenut sivuja liian runsaiksi, minkä teen useinkin:) Tätä olisin vaikka vielä lukenut enemmänkin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiva kuulla, että pidit! Hyvä aviomies on minulta lukematta, mutta Mustat valkeat valheet oli minusta oikein hyvä. Moriarty kirjoittaa raskaista aiheista ihastuttavan kepeästi mutta ei liian viihteellisesti, siitä pidän kovin.

      Poista
  2. En ole tätä Moriartya vielä lukenut mutta odotan kirjalta paljon. Samaan aikaan kun hän kirjoittaa jokseenkin viihdyttävästi niin kuten Leena sanoi, ei tämä kirjailija pelkää rankkoja aiheita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän siitä, miten Moriarty yhdistää viihdyttävyyden ja raskaat aiheet. Tämä ei minun mielestäni ole parasta Moriartya, mutta sinä saatat olla täysin toista mieltä. :)

      Poista
  3. Mulla jäi tämä kesken. :( En vaan jaksanut sitä kiertelyä ja kaartelua, halusin tietää mikä se kohtalokas tapahtuma pihajuhlissa oli, niin menin sitten spoilaamaan sen itseltäni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin makuuni tässä oli turhan paljon kiertelyä ja kaartelua. Jatkoin silti loppuun saakka, joten jokin tässä veti.

      Poista
  4. Viime aikoina olen ajatellut, että pitäisi varmaankin tutustua Moriartyn tuotantoon, ja tämä teksti vain vahvisti ajatusta! Jospa vaikka kesällä olisi kunnolla aikaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesälukemiseksi Moriartya muuten voi lämpimästi suositella: se kepeys (vaikka syvempiä teemojakin mukana on) sopii minusta mainiosti kesään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…