Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

"Paluuta mun viimeiseen turvapaikkaan ei enää ollut, sillä mulla ei ollut mutsin kämppään avainta. Mulla ei ollut puhelinta. Mulla oli vain reppu ja mutsin säästöt, tuhatkolmesataa euroa.
Pihalla odotti keula alaovea kohti musta Mersu. Sen sisällä oli porukkaa, joka halusi tappaa mut."

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä
(Tammi 2016)
262 sivua
Tyttö ja seinä päättää Jari Järvelän Metro-trilogian komeasti. Tyttö ja pommi oli minulle hätkähdyttävä lukukokemus, joka jäi mieleen. Järvelä voitti kirjallaan Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisteos -palkinnon. Tytön ja rotan jälkeen jäin innolla odottamaan jatkoa, ja nyt päätösosa on luettu.

Tuttuun tapaan pääosassa on Metro, parikymppinen nainen, joka janoaa kostoa. Myös hänelle halutaan kostaa, ja dekkariin hahmottuukin hyytävä kissa-hiiri-leikki, jossa kovia keinoja ei kaihdeta. Metro on sekaantunut isojen poikien kuvioihin, eikä hänen lähellään ole juuri ketään, johon luottaa. Metro on yksinäinen susi, taistelija, joka haluaa suojella harvoja läheisiään mutta tulee vetäneeksi heitäkin mukaan mustiin kuvioihinsa. Luottamusta punnitaankin kerran jos toisenkin, ja näyttää siltä, että aika moni on ostettavissa, kun osaa oikeista naruista vetää.

Onneksi on niin, että tarina ei tarjoa vaan mustuutta ja epäluottamusta, vaan kevennyksenä on esimerkiksi varsin omalaatuinen tyyppi Voltti, Metron entinen isäpuoli. Myös pienellä Samuelilla on tärkeä osansa pehmentämässä tarinaa.

Metro on hahmona kiinnostava. Hänen maailmansa on tummasävyinen, ja hän on valmis menemään hyvinkin pitkälle saavuttaakseen haluamansa. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, vaikka sydämeen sattuu. Ehkä onkin niin, että jo parikymppisenä Metro kokee menettäneensä liiaksi välittääkseen enää siitä, mitä hänelle tapahtuu. Kunhan läheiset säästyvät ja kunhan väärintekijät saavat palkkansa. Graffitit voivat edelleen olla keino tuoda julki oma mielipide ja kostaa. Onko Metron kaltaisella olemassa onnellista tulevaisuutta, vai onko niin, että aina löytyy joku, joka tekee väärin ja jolle täytyy kostaa?

Tyttö ja seinä on hyytävää jännitystä, joka ravistelee. Sen myötä tulee pohtineeksi luottamusta, rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnan toimintaa. Ainakin.

Iloinen täytyy olla sitä, että kotimaisella dekkaritaivaalla räiskyy tällaisia tähtiä.

Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingosta kuittaantuu ruutu dekkari.

Tytöstä ja seinästä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Omppu, Tuija ja Kaisa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok