Siirry pääsisältöön

Anthony Doerr: Davidin uni

"Mitä oli uni? Mitä oli kyky tuntea? Hän tarkasteli peilikuvaansa ja tajusi, ettei ollut varma, oliko tämäkin unta - heräisikö hän hetkenä minä hyvänsä ja huomaisi olevansa jossakin muualla? Kävelikö hän nytkin unissaan?"
Anthony Doerr: Davidin uni
(WSOY 2016)
Alkuteos About Grace 2004
Suomentanut Hanna Tarkka
427 sivua
Anthony Doerr tuli Suomessakin kuuluisaksi romaanillaan Kaikki se valo jota emme näe, joka voitti viime vuonna Pulitzer-palkinnon. Kun kustantajalta (kiitos!) saapui yllättäen kirjailijan esikoisteos Davidin uni, oli romaani helppo pakata mukaan juhannuksenviettoon.

Tarinan keskiössä on alaskalainen hydrologi David Winkler, joka näkee unia. Jo lapsena hän tajuaa, että jotkut todelliset tapahtumat ovat tapahtuneet jo aiemmin hänen unissaan. Aina unet eivät ennusta kauheuksia, mutta kun öisin toistuu uni oman pienen Grace-tyttären kuolemasta, ei pakokauhua voi välttää. Tyttären kauhean kohtalon välttääkseen David pakenee, jättää sanaakaan sanomatta Sandy-vaimonsa ja lapsensa ja päätyy pienelle karibialaiselle saarelle varattomana ja yksin.

Unet eivät saarellakaan jätä miestä rauhaan, mutta elämänmeno muuttuu muutoin toiseksi. Työ meteorologina on taaksejäänyttä elämää, kun David pestautuu hanttihommiin, löytää ystäviä ja asettuu uuteen ympäristöön. Vaimo ja tytär eivät kuitenkaan poistu mielestä, ja David pommittaa vaimoaan kirjeillä, joihin hän lopulta saa varsin tylyn vastauksen. Pakomatka venyy neljännesvuosisadan mittaiseksi, kun elämä saarella asettuu uomiinsa.

David on henkilönä hieman tuskastuttava, se täytyy todeta. Hän on pyörällä päästään mutta myös melko vetelä tyytyessään siihen, mitä on. Asiat vievät tavattomasti aikaa, ja kun hän viimein palaa kotimaahansa, täytyy vaimoa ja tytärtäkin etsiä mieluummin vaikeamman vaihtoehdon kautta.

Voisi ajatella, että mies heittää elämästään hukkaan vuosia, mutta toisaalta ehkä kuitenkin on niin, että kaikella on aikansa. Mennyttä ei saa takaisin, mutta aika on tehnyt tehtävänsä, jotta menneisyyden haavat eivät ole kivuliaan tuoreita. Tärkeitä ihmisiä, kuten Naaliyah vanhempineen, löytyy niin Saint Vincentin pieneltä kylältä kuin Alaskasta, ja matka ympäri Yhdysvaltoja Sandyn ja Gracen perässä on varsinainen road trip, joka on kai pakko tehdä.

Doerr kirjoittaa kauniisti, ja romaanissa näkyy selkeästi kirjailijan kiinnostus luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan. David tutkii vettä ja sen muodostumia, lumikiteet kaikessa monimuotoisuudessaan säilyvät mielessä, vaikka vuosiin ei lunta näy. Saarella Naaliyah tutkii koralleja ja myöhemmin keskellä pakkasta mielenkiinnon kohteena ovat niin hyönteiset, lumi kuin revontulet.
Hän oli ansassa jääkiteen kuvioissa, ja sekunti sekunnilta ympärillä tiivistyi lisää molekyylejä; pian hän olisi sen kaiken keskellä, suljettuna kuusikulmaiseen vankilaansa, yhtenä niistä, neljännesmiljardista kiteestä.
Davidin uni on kuvaus erään miehen elämästä, johon unimaailma vaikuttaa suuresti. Alkuun minulla oli tarinan kanssa käynnistysvaikeuksia, mutta pian huomasin, että Davidin elämänkulkuun uppoutui niin, että kirjan avasi mielellään aina, kun oli pienikin hetki lukea. Tarinaa kuitenkin vaivaa minun makuuni tarpeeton runsaus, mutta arvaan, että moni lukija runsaudesta viehättyy.

Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingossa romaani asettuu ruutuun Kirja jossa rakastutaan.

Myös Kaisa Reetta on kirjan lukenut.

Kommentit

  1. Minut kirja imaisi matkaansa heti lentokoneesta asti ja koko kirjan ajan. Aluksi sai jännittää tapahtuuko se kamala enne, minkä David näki unessaan.
    Minun sympatiat oli Davidin puolella koko ajan. Ihmisten epäluulo enneunia kohtaan oli vain ihmeellistä. Meidän lähipiirissä aletaan melkein heti juttelemaan unista. Yhdellä työpaikallani oli jopa unikirja, jota tulkittiin ahkerasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tosiaan oli käynnistymisvaikeuksia ja ajattelin, että turhan kauan piti selvittää sitä, miten todellinen tuo enneuni oli. En oikein jaksanut Davidia sympatiseeratakaan, vaikka olisin oikeastaan halunnut.
      Unet kyllä kiinnostavat minua, välillä omien unien merkityksiä on kiva pohtia. :)

      Poista
  2. Tämähän vaikuttaakin ihan mielenkiintoiselta. Sopivan rosoiselta, jopa Coetzee tulee mieleen tuosta päähenkilön ärsyttävyydestä :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosoisuushan juuri tekee tarinoista kiinnostavia, eikö niin? Minä olen vähän sellaista mennään eikä meinata -tyyppiä, siksi varmaan koin Davidin hieman rasittavana. :)

      Poista
  3. Luin valon, mutta en innostunut täysin. Sen sijaan pidin tästä valtavasti. Doerrin vuolas sanavirta ei ole makuuni, pidän tiiviimmästä ilmaisusta. Silti koin tämän kirjan omakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuolaassa sanavirrassa olisi minunkin mielestäni karsittavaa, mutta kyllä tämä kaiken kaikkiaan plussan puolelle jäi.

      Poista
  4. Itsekin meinasin tähän ajoittain tuskastua, mutta oli tässä toki paljon hienoakin. Kirjailija on todella perehtynyt niin veden eri olomuotoihin kuin vaikkapa hyönteisiinkin, ja arvostan kyllä sitä, mutta olen yhtä mieltä siitä, että tarpeettoman runsaastikin kaikenlaisia aineksia oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veden ja lumen kuten hyönteistenkin kuvaus oli häikäisevän yksityiskohtaista, kirjailija on varmaan tehnyt hurjasti taustatyötä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o