Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Korkea aika

"Hän uskoi, että jos hän ymmärtäisi tätinsä tarinan ja sen miksi hänen oli pakko maalata tätä työtä, pientä tyttöä, hän ymmärtäisi jotakin muutakin. Ehkä myös sen miksi oli itse sellainen kuin oli."

Laura Lähteenmäki: Korkea aika
(WSOY 2016)
280 sivua
Anna ja Olavi ovat Korkean ajan alkupiste, heistä kaikki lähtee liikkeelle. Evakkona saapuneista toinen arvostaa onneaan ja haluaa jakaa sitä muillekin, toinen tavoittelee kauneutta. Molemmat kaipaavat kotiseutua mutta sopivat, etteivät haikaile. Rakentavat elämää ja kotia uuteen maisemaan, naapurinaan Heljä, jonka suruna on tyhjä syli ja kamarissa makaava raajarikko mies.

1940-luvulta lähtien piirretään kuvaa muuttuvista ajoista ja ihmisistä. Keskeisiä ovat Anna ja Olavi, ja heidän jälkeensä tulevat kuljettavat mukanaan osia pariskunnasta ja heidän taipaleestaan. Elämä ei aina ehkä sujukaan kuten on kuviteltu, päiviin mahtuu ilon rinnalle surua, kauneuden rinnalle tuskaa. Merkitystä on sillä, mistä tullaan, erityisesti sillä. Ja silläkin, miten toinen nähdään, miten toisen kanssa ollaan.
Hän selitti, että ihmiset katsoivat toisiaan aina toivoen jotakin, arvioiden omaa asemaansa suhteessa toiseen. Ilman toista ihmistä, ilman katsojaa, ihannetyttö ei olisi ihannetyttö vaan tyttö vain.
Korkea aika on ihastuttavan kaunis romaani. Lähteenmäki tuo henkilöhahmonsa ja heidän elämänsä lukijan lähelle hiotuin lausein ja ilmauksin, joiden äärelle haluaa pysähtyä hengittämään hiljaa. Moniääninen ja useille vuosikymmenille ulottuva tarina koskettaa ja jää mieleen.

Yksi romaanin ehdottomia vahvuuksia on hallittu tyyli, joka vaihtelee vuosikymmenten myötä. Se  tukee ajankuvaa vakuuttavasti ja viisaasti. Kerronta on taidokasta eikä sorru osoittelemaan, vaan lukijalle jää tilaa aavistella ja tehdä tulkintoja. Tarinan lopetus on senlaatuinen, että Korkea aika jää kauniisti leijumaan ilmaan, jotta lukija saa sitä mielessään jatkaa.

Korkea aika on ehdottomasti yksi tähänastisen kirjavuoteni helmiä, pakahduttavan hieno ja ajatuksia herättävä. Suosittelen.
Tyttö puhui nyt haaveillen. Äskeinen ilkeä sointi oli kadonnut, ja lapsi oli kuin mikä hyvänsä nuori tyttö, hekin aikoinaan kotikylässä. Myös he toivoivat parasta päivää, korkeaa aikaa, ja sukupolvet astuivat helmojaan kahistellen samalle viivalle, kävivät Annan plyyshisohvalle vierekkäin istumaan.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Olen edelleen ihan fiiliksissä tästä. :)

      Poista
  2. Kiva kuulla, sillä sain kirjan juuri kirjastosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäänkin innolla odottamaan aatoksiasi Korkeasta ajasta. :)

      Poista
    2. Minulle Ikkunat yöhön oli se pakahduttava kirja. Ehkä tämä Korkea aika kuvasi liian laajaa aikahaarukkaa. Minulle olisi riittänyt Heljän tarina.

      Poista
    3. Kiinnostavaa: minä taas en Heljästä niin paljon henkilönä perustanut, vaikka hänen hahmonsa onkin kiehtova.
      Ikkunat yöhön on kirja, jonka haluaisin lukea jossain välissä uudelleen.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tämähän täytyykin heti laittaa lukulistalle. Hieno pohdintasi pysäytti ja sai minut taas kerran miettimään kuinka ihania kirjablogit ovat. ilman juttuasi tämä kirja olisi jäänyt minulta huomaamatta. Kiitos Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta. <3 Toivon, että saat tämän kirjan käsiisi, minulle se tarjosi elämyksen.

      Poista
  5. Voi että! Sain kirjan kirjastosta muutama päivä sitten, ja alan lukea sitä lähipäivinä kun vapaapäiväni alkavat. Olen kuullut muiltakin, että tämä on hieno, mutta arviosi luettuani tajusin että tämä taitaa olla aivan täsmäkirja minulle. Kuulostaa todella, todella hyvältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sara, niin mielelläni kuulen, mitä sinä tästä ajattelet. Antoisia vapaapäiviä!

      Poista
  6. Tämä oli upea lukukokemus, en meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni! Toivottavasti en pilaa kenenkään lukukokemusta spoilaamalla(siksi käytänkin hienovaraisesti vain etukirjaimia), mutta jäin miettimään oliko g:n isä todella o vaiko sittenkin k. Ehkä minulta meni jokin lause ohi, jos se sanottiin suoraan, vai oliko se vain rivien välistä luettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että lukukokemus oli sinullekin hyvä!
      Minä ajattelin koko ajan, että G:n isä oli O, mutta en osaa sanoa, syntyikö päätelmäni enemmän rivien välistä vai mistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…