Siirry pääsisältöön

Terhi Rannela: Frau

"Patsaat vartioivat taloa niin kuin ennenkin, vaikka mitään muuta vartioitavaa ei enää ole kuin muistot. Ehkä juuri ne ovatkin pahimpia. Aika on nakertanut villisian ja karhun melkein tunnistamattomiksi, mutta minusta ne ovat yhä kammottavia."
Terhi Rannela: Frau
(Karisto 2016)
232 sivua
Terhi Rannela jatkaa uutuusromaanillaan historiallisen romaanin parissa vakuuttavasti ja vaikuttaen. Punaisten kyynelten talo oli syvästi vaikuttava ja mieleenjäävä kuvaus kaukaisesta Kambodžasta, Frau puolestaan sijoittuu lähemmäs, Saksaan.

Romaanin päähenkilö on Lina Heydrich, SS-kenraali Reinhard Heydrichin leski. 1980-luvulla hän kaipaa yhä miestään, joka on ollut poissa jo kauan, ja saa vieraakseen kirjailijan, Erich Richterin, joka vaatii palaamaan menneisyyteen, 1940-luvulle. Menneisyydessä on asioita, jotka Lina näkee omalla tavallaan, ja asioita, joista hän mieluummin vaikenisi.

1940-luku on tunnetusti vaikeaa aikaa Saksassa, ja Lina on paitsi aikansa, myös kotiseutunsa tuotos. Hän on kotoisin kauniilta, paratiisimaiselta Fehmarnin saarelta, jossa muukalaisvihamielisyys kukoistaa. Lina onkin jo aikuisuuden kynnyksellä "fanaattinen kansallisosialisti ja antisemiitti", joka "saattoi samoilla käsillä hellästi vaalia kukkasiaan ja allekirjoittaa tuntemattomien kuolemantuomioita".

Lina Heydrich ei ole mitenkään viehättävä ihminen, mutta kiinnostava hän on. Hän toimii miehisessä yhteiskunnassa puolisonsa taustavoimana ja vahvana vaikuttajana. Nykyaikana(kin) on ajankohtaista pohtia, miten ihmisestä kasvaa jyrkkä vallan rakastaja, joka kykenee sekä luomaan että tuhoamaan elämää. Lina ei mieti, olisiko jotain voinut tehdä toisin. Sen sijaan hän näkee mielellään itsensä uhrina, joka on kokenut kovia. Terhi Rannela on rakentanut Linan ristiriitaisen henkilökuvan taitavasti: suru läheisten kohtalosta asettuu räikeään kontrastiin vahvan tuhovimman kanssa, jonka tiellä muut ihmiset eivät ole mitään. 

Kontrastia vahvaan tarinaan tuovat myös muut henkilöhahmot. Kuinka tavallinen ihminen - tai pieni tyttö, kuten Marta - kokee elämän epävarmuuden samaan aikaan, kun natsikenraalin rouva häärää kartanossaan ja vaalii ruusujaan? Millaisten kostotoimenpiteiden kohteeksi voi joutua melkein kuka tahansa siinä vaiheessa, kun natsikenraali yritetään tappaa? Mitä on elää tavallista arkea pelon ilmapiirissä?

Frau on vaikuttava kuvaus eräästä naisesta maailmanhistorian kauheimpana aikana ja sen jälkeen. Romaani ei kuitenkaan jää vain Linan elämäntarinaksi: minä näen kertomuksen myös eräänlaisena tutkielmana ei vain Linasta vaan ylipäätään ihmisestä, joka voisi kuitenkin valita toisin - ehkä. Onneksi on niin, että Linan käsityksen ihmisestä ja hänen valinnoistaan voi kyseenalaistaa. 

Frausta ovat kirjoittaneet myös ainakin MarikaOksa, ElinaSusa, Leena LumiKatja, bleue, Evaria ja Krista. Kirjailija puhuu teoksestaan Aamun kirjassa ja teoksen syntyprosessista kertovan työpäiväkirjan voi ladata luettavaksi kirjailijan kotisivulta.

Helmet 2016 -listalle nostan Fraun kohtaan 49. Vuonna 2016 julkaistu kirja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. En ole lukenut tuota Punaisten kyynelten taloa, kun olen hieman vierastanut sen aihetta. Mutta tämä Frau oli niin hyvä, että ehkä minun kannattaisi voittaa epäluulot ja kokeilla tuota kyynelkirjaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaisten kyynelten talo on rankka, Fraukin on mutta erilainen. Molemmat ovat hyviä, minun mielestäni.

      Poista
  2. Kiinnostaa! Molemmat kirjat kiinnostavat todella. Siitä asti kun luin natsinaisia tutkineen Wendy Lowerin tietokirjan Hitlerin raivottaret olen odottanut juuri tällaista fiktiivistä kirjaa aiheesta.
    Pitää painaa mieleen nuo sinun linkkisi. Ne kiinnostavat enemmän sitten kun olen lukenut kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun muistutit Hitlerin raivottarista, joskus ajattelin että se pitää lukea, mutta olen ehtinyt kirjan painaa mieleni taka-alalle.

      Poista
  3. Frau on kyllä mieleenjäävä kirja. Kiinnostava, hurjakin aihe. Punaisten kyynelten talo on minulla vielä lukematta, mutta ostin kirjan Jyväskylän messuilta ja aion lukea vielä tänä keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla pääseväni lukemaan ajatuksiasi Punaisten kyynelten talosta. Tarina jäi voimakkaasti mieleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat