Siirry pääsisältöön

Liane Moriarty: Nainen joka unohti

"Alice oli kasvanut aikuiseksi. Siitä tässä oli kysymys. Häntä katsoi peilistä aikuinen nainen. Se ei vain vastannut hänen omaa tunnettaan.
Mikäpä siinä sitten. Olet nyt tässä, Alice. Olet tämä ihminen. Aikuinen, laiha kolmen lapsen äiti keskellä riitaisaa ja likaista avioeroa."
Liane Moriarty: Nainen joka unohti
(WSOY 2016)
Alkuteos What Alice Forgot 2010
Suomentanut Helene Bützow
497 sivua
Nainen, joka unohti on nimeltään Alice. Hän kaatuu kuntokeskuksessa pahasti ja menettää elämästään viimeiset kymmenen vuotta: tällin jälkeen hän kuvittelee elävänsä vuotta 1998, vaikka todellisuudessa on meneillään vuosi 2008 ja nelikymmenvuotispäivä häämöttää lähellä.

Mitä tapahtuu, kun muistista katoavat viimeksi eletyt vuodet? Alice palaa sairaalasta kotiin, jonka hän hädin tuskin muistaa. Hän tapaa kolme lastaan, joita ei muista. Puoliso Nick on muuttunut, pariskunnan suhde on muuttunut kukoistavasta avioliitosta raunioksi ja katkeruuden näyttämöksi. Alice kohtaa ihmisiä, joita ei muista, ja päätyy tapaamisiin, joita hän ei tiedä sopineensa.

Alice itsekin muuttuu, tietenkin. Kaikkien mielestä hän on omituinen mutta monen mielestä myös mukavampi. Kun kymmenen vuoden muistojen kerros on riisuttu pois, Alice on lempeämpi ja kiltimpi. Hän on myös aika lailla hukassa, kun arjen rutiinit ovat yhtäkkiä vieraita ja pää täynnä kysymyksiä. Miksi avioliitto, jonka piti olla unelmien täyttymys, on yhtäkkiä romuttumassa? Kuka on Gina? Miten valtavaa autoa ajetaan? Miksi naapurin rouva ei tervehdi?

Moriartylla on taito kirjoittaa viihdyttäen mutta ajatuksia herättäen. Nainen joka unohti on näennäisesti kepeä mutta saa pohtimaan ihmissuhteita ja elämää - varsin suuria asioita siis. Erityisen tärkeään asemaan nousee muistaminen. Monesti lukiessa tuli mietittyä vanhaa toteamusta, jonka mukaan hyvän avioliiton salaisuus on huono muisti. Tapaturman myötä Alicen mielestä pyyhkiytyvät vihaa ja katkeruutta herättäneet muistot hänen ja Nickin avioliiton viimeisistä vuosista ja tilalle nousevat onnelliset ja iloiset mielikuvat suhteen alusta. Avioeron selvittelyä muistojen muuttuminen muuttaa helpompaan suuntaan, minkä vuoksi tuleekin pohdittua, kuinka paljon ylimääräisen kaunan pudottaminen harteilta voisi itse kunkin elämää helpottaa.

Kuoriiko muistojen katoaminen lopulta esiin todellisen Alicen? Se selviää, kun kirjan lukee. Suosittelen Moriartyn romaania viihdyttävien mutta liiallista kepeyttä kaihtavien kirjojen ystäville. Kaikkia aineksia, kuten "isoäiti" Frannien blogia, en pidä täysin tarpeellisina, mutta kaikkiaan kokonaisuus toimii. Kirjassa nostetaan muistamisen merkityksen lisäksi napakasti esille yhteisön vaikutus yksilöihin ja tarinan myötä lukijalla on mahdollisuus antautua pohtimaan, mikä lopulta on tärkeää.

Kohta 30. Viihteellinen kirja on Helmet 2016 -listassa vuorossa tällä kertaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat