Siirry pääsisältöön

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

"Suuni kuivui ja tuijotin Mannerheimia, joka istui pöydän ääressä tutkien sylissään olevaa paperia. Lopulta hän nosti arkin pöydälle, otti lukulasit pois päästään ja tarttui juomalasiin. Kohotimme maljan, sitten Mannerheim alkoi puhua."
JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään -
romaani talvisodasta
(WSOY 2015)
352 sivua
JP Koskinen asettuu romaanillaan Kuinka sydän pysäytetään sotaromaaniareenalle. Aiemmin Koskinen kirjoitti historian tapahtumista romaanissaan Ystäväni Rasputin, jossa liikkuivat luontevasti niin Venäjän viimeinen tsaariperhe kuin kiistanalainen Grigori Rasputin. Samaan tapaan myös tässä käsillä olevassa romaanissa liikuskelee historian suuria henkilöitä Mannerheimista Staliniin.

Kaiken keskiössä on nuori Juho Kivilaakso, jonka näkökulmasta ja äänellä tarkastellaan suomalaista elämää 1910-luvulta aina 1940-luvulle saakka. Juhon elämän merkityksellinen henkilö on oma isä, joka jättää perheensä ja katoaa - todennäköisesti itänaapuriin. Hän kuitenkin ehtii jättää jälkensä vanhimpaan poikaansa, joka uskoo paitsi sotavoimiin, myös yksilön voimaan.

Kun Juho lähtee sotilasuralle, jäävät kotiin äiti, pikkusisko Anni ja pikkuveli Valtteri. Yksinäinen ja itsenäinen mies kantaa huolta perheestään ja toimittaa heille rahaa. Samaan aikaan mielessä pyörii eräs Laura, joka astuu Juhon elämään jo lapsena Suomenlinnan vankileirillä.

Juhon läheiset vaikuttavat hyvin voimallisesti hänen toimiinsa. Erityisesti isä, tuo puna-armeijan upseeri Stendalov, on motiivina ja eteenpäin ajavana voimana monessa kohtaa. Nuori mies kaipaa ja vihaa esikuvaansa, ja koskettavasti Koskinen piirtää esille kuvan kulkijasta, joka etsii isänsä rakkautta ja hyväksyntää. Toinen tärkeä tekijä Juhon elämässä on Laura, joka manipuloi ja on itsekeskeisyydessään varsin mielenkiintoinen hahmo. Ehkä Juho jollain tasolla Lauran syvimmän olemuksen ymmärtää, mutta silti hän päätyy tekemään naisen vuoksi jotain hyvin karkeaa.
Nykäisin käteni pois. Olisin halunnut nousta ylös ja jättää Lauran hymyilemään tyhjälle tuolille. Jalkani eivät totelleet minua.
Onhan näitä nähty, Suomen sotahistoriaan sijoittuvia romaaneja, ehdin jo ajatella. Kuinka sydän pysäytetään eroaa kuitenkin joukosta edukseen erityisesti henkilökuvauksen ansiosta. Koskinen kuvaa vivahteikkaasti Juhon isänkaipuuta ja toimintaa epänormaalina aikana. Sotahistoriasta kiinnostuneelle teoksella on myös paljon annettavaa, sillä Suomen ajautumista sotaan ja sitten itse taistelua kuvataan realistisesti, faktaa ja fiktiota luontevasti yhdistäen. Tarinan lopetus on mieleenpainuva.

Helmet 2016 -listalla Koskisen romaani asettuu kohtaan 13. Kirjan nimi on kysymys.

Kirjasta muualla:

Kommentit

  1. Minäkin yllätyin tästä teoksesta erittäin positiivisesti. Olisi ansainnut paikan Finlandia-ehdokkaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen, että sen enempää pöhinää ei ole tämän kirjan ympärillä ollut. Tai sitten en vain ole huomannut.

      Poista
  2. Juuri Ylipäällikön päiväkäskyä tekstitaidon ylioppilaskokeessa analysoineena kirja saattaisi herättää ikäviä muistoja kuuden tunnin istumisesta, mutta muuten tykkäsin tästä. Viime vuonna tuli luettua liiaksikin sotaromaaneja, mutta mielestäni oli mielenkiintoista seurata sitä, kuinka JP Koskinen yhdisti suurvaltapolitiikan ja ruohonjuuritason sotimisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti päiväkäskyanalyysi sujui hyvin! :)
      Sotaromaaneja tuntuu kyllä olevan tarjolla hyvinkin paljon, mutta kyllä Koskinen onnistuu oman näkökulmansa löytämään.

      Poista
  3. Minusta tämä oli noir-tyylin viihdettä sijoitettuna Suomen historian kehyksiin. Parasta oli historian kertaus. Henkilöhahmot tuntuivat minusta hyvin stereotyyppisiltä noir-hahmoilta, femme fatale varsinkin. Ei iskenyt.

    Tästä oli kovastikin pöhinää viime keväänä, ja taisin olla melkein ainut, joka ei innostunut. Hyvä, että on toisenlaisiakin mielipiteitä ja kotimaisia kirjoja luetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kierosti ilahduttaa, kun sama teos ei kaikkia miellytä. ;)
      Minä en itse asiassa alkuun juurikaan innostunut vaan mietin, miksi tätä on niin paljon ylistetty. Mutta lopulta totesin, että kyllä tarinassa viehätystä on.

      Poista
  4. Minusta kirja oli todella hyvä. Sen ihmissuhteet olivat raadollisia, joten sota-aika ja vastakohtaisuudet kiinnostivat kovasti. Olihan tässä tämä isän suorittama epäinhimillinen kasvatusmetodi, joka kehitti pojasta sen mikä hänestä sitten tuli. Taistelija, vakooja ja kaiken takana oli viha ja rakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan Juhon hahmo nousi minusta kiinnostavaksi, hänen taustansa ja sen vaikutus siihen, mitä hänelle lopulta tapahtui. Kiva kuulla, että pidit kirjasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok