Siirry pääsisältöön

John Williams: Stoner

"Eräänä iltana vuoden 1927 keväällä William Stoner käveli myöhään kotiin. Kosteassa ilmassa leijui avautuvien kukkien tuoksu. Sirkat sirittivät varjoissa. Jossain kaukana yksinäinen auto nostatti pölyä ja rämisytti hiljaisuutta uhmaavasti. Hän kulki hitaasti nuoren vuodenajan pauloissa ja hämmästeli pieniä virheitä nuppuja, jotka loistivat pensaiden ja puiden varjoista."
John Williams: Stoner
(Bazar 2015)
Alkuteos Stoner 1965
Suomentanut Ilkka Rekiaro
306 sivua
John Williamsin Stoner-romaanilla on jo ikää. Alun perin kirja julkaistiin vuonna 1965, mutta tuolloin se ei herättänyt paljoakaan huomiota. Romaanin uusi tuleminen alkoi kymmenisen vuotta kirjailijan poismenon jälkeen.

Romaanin etuliepeessä kirjailija Ian McEwan ihmettelee, että näin hyvä romaani jäi ilman laajaa huomiota niin pitkäksi aikaa. Samaa ihmettelen minä. Stoner on todella, todella hyvä romaani, joka koskettaa, herättää tunteita ja vavahduttaa.

Päähenkilö on mies nimeltä William Stoner, joka ponnistaa köyhistä oloista, maanviljelijäperheestä, yliopistomaailmaan. Romaani maalaa kuvan miehen elämästä, joka on täynnä vastoinkäymisiä mutta johon mahtuu myös onnen hetkiä. Kirjan miljöönä toimii vahvasti Missourin yliopisto, eikä kuva yliopistomaailmasta valtataisteluineen ja vallankäyttöineen ole erityisen kaunis. Silti se on myös paikka, jossa Stoner tekee työtä, jota rakastaa. Vaikka avioliitto Edithin kanssa osoittautuu pettymykseksi ja kodin tunnelmassa on paljon toivomisen varaa, tarjoaa työ yliopistolla Stonerille niin paljon, että sen vuoksi hän on valmis uhraamaan mahdollisuutensa suureen onneen. Se antaa hänelle myös mahdollisuuden osoittaa sekä sisua että kykyä pitää puolensa tilanteessa, jossa moni muu voisi luovuttaa. Työ on hänelle niin tärkeä, että hän jatkaa siinä käytännössä kuolemaansa saakka.

Viehätyin Stonerista tavattoman paljon. Tarina on melankolinen ja lakoninen, vahva ja koskettava. Se satuttaa ja koskettaa mutta on samalla merkillisen lohdullinen. Sisukkaan miehen elämäntarina asettuu jonnekin sydämen seutuville.

Helmet-lukuhaasteessa romaani kuittaa kohdan 19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi.

Stonerista on blogeissa kirjoitettu melko paljon. Tässä muutamia postauksia: Leena Lumi, Kaisa Reetta T., Ullan Luetut kirjat, Luetut, lukemattomat, Kirjojen kamari, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Luettua elämää, Rakkaudesta kirjoihin ja Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. Kuvaat Stoneria hienosti, satuttaa, koskettaa mutta myös lohduttaa. Työn merkitys ja elämään taipuminen tekevät tästä perin inhimillisen mestariteoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina. Tuntui vaikealta kirjoittaa mitään niin hienosta teoksesta.
      Perin inhimillinen - sitä tämä juuri on. Ja varmaan suurelta osin siksi niin koskettava.

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin. Stoner on hyvällä tavalla vanhanaikainen, jotenkin steinbeckiläinen romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan on! Tuo ajankuvakin on jotenkin niin viehättävä. Poissa ovat nykyajan kotkotukset. :)

      Poista
  3. Luin tuon ennakkokappaleena viime vuoden tammikuussa. Tiesin lukiessani, että tuo tulee olemaan parhaideni joukossa.
    Minäkin olisin voinut valita saman kohdan Helmet-haasteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmet-haasteen kohtaa valitessani tosin mietin, onko yliopistomaailma enää nykyään houkutteleva kaikkine säästöineen ja paimenkirjeineen. No, mutta silti...

      Poista
  4. Stoner muistuu mieleen vahvana lukukokemuksena. Odottelen jo Williamsin uutta suomennosta, joka ilmestynee lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi suomennos on huomioitu ja lukulistalle lisätty täälläkin. Kiintoisa uusi tuttavuus minulle tuo herra Williams.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o