Siirry pääsisältöön

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

"Pirriween alakoulun oppilaiden vanhemmat olivat häkellyttävän ihastuneita naamiaisiin. Tavallisessa visailuillassa ei ollut heille kylliksi. Rouva Ponder tiesi saamansa kutsun perusteella, että joku valopää oli keksinyt tehdä tilaisuudesta Audrey ja Elvis -visailun, mikä tarkoitti sitä, että kaikkien naisten oli pukeuduttava Audrey Hepburniksi ja miesten Elvis Presleyksi. (Se oli osasyy siihen, että rouva Ponder oli kieltäytynyt kutsusta. Hän oli aina kammonnut naamiaisia.) Vaikutti siltä, että useimmat osallistujista olivat saaneet innoituksensa Audrey Hepburnin elokuvasta Aamiainen Tiffanylla. Kaikilla naisilla oli pitkä musta puku, valkoiset hansikkaat ja kaulaa myötäilevä helmikaulakoru. Miehet puolestaan olivat valinneet esikuvakseen Elviksen kypsässä iässä. Kaikilla oli hohtavanvalkoinen haalari, säihkyviä jalokiviä ja avara kaula-aukko. Naiset olivat kauniita. Miesparat näyttivät pelkästään naurettavilta."
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
(WSOY 2015)
Alkuteos Big Little Lies 2014
Suomentanut Helene Bützow
448 sivua
Liane Moriartyn romaani Mustat valkeat valheet kiinnittyy vahvasti australialaiseen Pirriween kouluun. Tarinan henkilöt ovat kaikki jotain kautta kytköksissä kouluun: Kuka on pienen koululaisen isovanhempi, kuka lapsenhoitaja ja niin edelleen. Pienet koululaiset toki ovat tärkeitä hekin. Eturiviin rynnistävät kuitenkin koululaisten vanhemmat, ja heitä riittää. Henkilöhahmot muodostavat herkullisen kuvan yhteisöstä, jossa vanhemmuus tuntuu olevan ura ja kilpakenttä.

Keskiöön nousevat kolme naista, jotka ovat erilaisia mutta ystävystyvät. Kuvankaunis Celeste luotsaa kouluun viisivuotiaita kaksospoikiaan ja on käsittämättömän rikas. Jane saapuu alueelle uutena asukkaana pienen poikansa kanssa ja etsii omaa paikkaansa. Madeline emännöi uusperhettä ja tuskailee teini-ikäisen tyttärensä tempauksia samalla, kun Fred aloittaa koulun. 

Koulun vanhemmat kokoontuvat yhteiseen illanviettoon, joka päättyy traagisesti, kun yksi vanhemmista saa surmansa. Heti tarinan alussa selviää, että tragedia on kouluyhteisöä kohdannut, mutta vasta aivan lopussa selviää, kuka vanhemmista menehtyi. Rakenne piti mukavasti mielenkiintoa yllä, kun vähän väliä huomasin arvailevani, kuka tuo menehtynyt mahtaakaan olla. Olin jopa huolissani, että ei kai vain...

Romaanin keskeiset naiset onnistuivat jäämään mieleen. Jane ja Celeste kantavat molemmat mukanaan suuria salaisuuksia, ja Janen Ziggy-pojan osakseen saama kohtelu koulussa herättää voimakkaita ajatuksia. Hyvänä vastapainona toimii Madeline, joka suhtautuu elämään ihastuttavan ronskisti ja itseironisesti niin, että hänen seurassaan tulee naurettua kerran, jos toisenkin: "Sanotaan, että vanhoista kaunoista kannattaa päästää irti, mutta enpä tiedä, min olen kyllä aika kiintynyt omaani. Hoivaan sitä kuin pientä lemmikkiä."

Mustat valkeat valheet on toimiva sekoitus kepeyttä ja vakavuutta. Tarinaan sisältyy arkisia tilanteita, jotka naurattavat ja tuntuvat tutuilta. Sitten mukana on tummempi puoli, johon sisältyy (koulu)kiusaamista, elämän kokoisia sanoja ja perheväkivaltaa. Oivaltavaa viihdettä tarjoava romaani onnistuu koskettamaan ja herättämään ajatuksia, ja tämän kirjan myötä Liane Moriarty nousee kirjailijaksi, jonka tuotantoon aion perehtyä uudelleen.

Moriartyn romaanista ovat kirjoittaneet myös Annika, SallaNina, Leena Lumi, Norkku ja Krista. Lisäksi Hanna määrittelee Mustat valkeat valheet "lukusukkulaksi" - mainio määritelmä!

Kiitos kustantajalle viihdyttävästä lukukokemuksesta.

Kommentit

  1. Minäkin olen hyvin myyty Moriartylle silleen, että en pysty olemaan enää häntä lukematta. Tämä uusin on parempi kuin Hyvä aviomies! Siinä en pitänyt loppuratkaisusta.

    Luin tänään jostain lehdestä just, kuten sanoit, että kepeästi kirjoitettu, mutta raknat aiheet. Selliainen kirja siis, joka pysyy balanssissa...Näin tämän nyt koen.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Balanssissa tosiaan pysyy, totta! Kyllä Moriartyn nimi on nyt mieleen painettu.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän ihan vasta ja tykkäsin paljon! Jopa enemmän kuin Hyvästä aviomiehestä, minäkään en pitänyt sen loppuratkaisusta.

    VastaaPoista
  3. Oi, tämä lukusukkula on odotellut minua lukulaitteella jo kesästä lähtien, enkä vieläkään ole ehtinyt sukkuloimaan... hyvä tietää, että on mukavaa luettavaa luvassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni kuulen aikanaan, mitä pidit.

      Poista
  4. Oi, tämä lukusukkula on odotellut minua lukulaitteella jo kesästä lähtien, enkä vieläkään ole ehtinyt sukkuloimaan... hyvä tietää, että on mukavaa luettavaa luvassa! :)

    VastaaPoista
  5. Tätä säästelen sellaiseen hetkeen, kun kaipaan viihdyttävää mutta kuitenkin laadukasta luettavaa. Juuri sellaiselta tämä vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. viihdyttävä mutta laadukas on mielestäni sopiva määritelmä tälle kirjalle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…