Siirry pääsisältöön

Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

"Raapaisin tikun. Leimahdus sai rajun ravistuksen kulkemaan lävitseni, se meni luihin asti niin kuin pakkanen sinä yönä, jonka olin äsken muistanut. Suuri valkoinen hevonen. Oli astunut esiin Majakosken mutkassa vanhasta riihestä yhtenä yönä kun palasin tansseista. Liian suuri. Se hirnui, sen suusta löi pitkä raivoisa liekki."
Tuomo Jäntti:
Talven hallava hevonen
(Gummerus 2015)
272 sivua
Tuomo Jäntin esikoisteos Talven hallava hevonen lähtee liikkeelle lähitulevaisuudesta, vuodesta 2019. Keskiössä on pieni, hajonnut perhe, joka joutuu kummalliseen tilanteeseen: päiväkoti-ikäisellä Silja-tyttärellä on outoja voimia, jotka herättävät kummastusta. Isä Roni ajautuu outojen asioiden keskellä varsin hurjaan ratkaisuun halutessaan suojella tytärtään.

Vuodesta 2019 siirrytään asteittain taaksepäin aina vuoteen 1957 saakka. Ääripäiden välillä vuonna 2001 ja 1970- ja 1980-luvuilla tutustutaan ihmisiin, jotka kytkeytyvät toisiinsa jollain tavoin. Niinpä Talven hallavasta hevosesta muodostuu tarina sukupolvien jatkumosta ja siitä, miten menneisyys kulkee mukana vuosikymmenestä toiseen.

Romaanin rakenne koitui minulle hieman ongelmalliseksi. Jossain vaiheessa mietin, onko teos episodiromaani vai novellikokoelma, sillä eri osat nivoutuvat toisiinsa minun makuuni turhan ohuesti.  Ensimmäinen osa veti parhaiten, ja sen olisin lopulta toivonut jatkuvan pidempään. Nyt tuntui vaikealta uuden osan alkaessa päästä kiinni siihen, kenen näkökulmasta puhutaan ja miten hän on yhteydessä aiempiin osiin. Viimeinen osa jäi tyyliltään ja muutenkin irralliseksi, ja joidenkin elementtien merkityksen olisin toivonut avautuvan paremmin.

Silti Talven hallava hevonen on kiinnostava teos. Se sisältää hyvässä suhteessa mystiikkaa ja tavallista arkea. Jäntti osaa kyllä kirjoittaa, ja hänen teoksensa parissa viihtyi hyvin. Kiitän erityisesti romaanin kaunista nimeä, joka jo itsessään herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan.

Krista ja Satu odottavat saavansa lukea Jänttiä lisää, Jassu harmistui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta piirun verran ristiriitainen olo. "Kiehtova kirja", määrittelee Mikko ja "ihanan salaperäinen", sanoo Annika. Lilli jäi kaipaamaan selityksiä mutta Heidi suosittelee.

Kommentit

  1. Tämä kirja kannatti lukea: Jäntti kirjoittaa niin hyvin, että seuraavaa kirjaa jää mielellään odottamaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan hän lähtee kirjailiuttaan viemään...

    Hieno bloggaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odotan, mitä Jäntti tulevaisuudessa kirjoittaa. Kyllä hänellä selvästi on hyvin kynä kädessä. :)
      Kiitos, Kaisa Reetta! ❤️

      Poista
  2. Tämä kirja kannatti lukea: Jäntti kirjoittaa niin hyvin, että seuraavaa kirjaa jää mielellään odottamaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan hän lähtee kirjailiuttaan viemään...

    Hieno bloggaus! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o