Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Merenkulkija

"Mutta vanhempi Prinssi oli kääntänyt katseensa pois kylästä. Hän rakasti merta, yksin merta. Hänen kallein aarteensa oli äidiltä saatu kirja, jonka aurinko ja hänen oma palava katseensa olivat haalistaneet lukukelvottomaksi kaikille muille. Kirja, jossa oli kuvattu puusta veistettyjä suuria laivoja. Kirjassa laivat ylittivät rannattomia meriä. Meren pimeimmistä syvänteistä nousi pintaan merihirviöitä, ja ne kumarsivat päänsä ylväiden puisten linnojen lipuessa ohitse. Ja tuulen pullistamien purjeiden ympärillä vitivalkoiset linnut, lokit, piirsivät taivaalle merkkejä alusten suurenmoisuuden kunniaksi."
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen:
Puiden tarinoita - Merenkulkija
(Books North 2015)
40 sivua
Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Merenkulkija jatkaa Puiden tarinoita -sarjan vakuuttavaa linjaa. Aiemmin ilmestyneiden osien Ritari ja Puuseppä perusteella on lupa odottaa laatua, eikä lupauksia petetä tälläkään kertaan. Kaunis tarina kauniissa paketissa - sitä tarjoaa Merenkulkija.

Tarinan ytimessä on kuninkaan poika, Prinssi, joka elää pienessä kylässä merenrannalla. Isä on kuolemassa ja vanhimmasta pojasta on määrä tulla seuraava hallitsija. Se ei kuitenkaan kuulu hänen omiin toiveisiinsa, vaan hän kaihoaa merelle ja haaveilee puisesta laivasta, jolla pääsisi vesille. Haave kuitenkin tuntuu mahdottomalta toteuttaa, sillä asuinseudulla ei kasva lainkaan puita.
Elävää puuta Prinssi ei ollut koskaan nähnyt, eikä hän tuntenut ketään, joka olisi.
Mutta kuten saduissa niin usein, ei realismi ole esteenä unelmoinnin tiellä. Prinssi on valmis uurastamaan haaveensa vuoksi, ja vaikka pahat voimat jylläävät, on hänen luottamuksensa vahva.

Merenkulkija on kaunis ja koskettava tarina, jossa hyödynnetään taitavasti perinteisen sadun elementtejä. Se sijoittuu epämääräiseen aikaan ja paikkaan, sisältää sitkeyttä ja uskoa omiin unelmiin sekä hyvän ja pahan välistä taistelua. Lisäksi tarinassa on ripaus yliluonnollisuutta ja mystisyyttä. Kaiken viimeistelee viehättävä, rauhallinen tyyli kertoa tarina, joka on antoisa monenikäiselle lukijalle - Ville Tietäväisen hienoa kuvitusta unohtamatta. Kertomuksen pariin rauhoittuu mielellään.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Kommentit

  1. Puiden tarinoita -sarja on hieno, joten ikiaikainen. Merenkulkija odottelee täällä ja säästelen sitä viikonloppuun. Hyvä kuulla, että kirjan parissa voi rauhoittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innolla odottelen kuulevani, mitä kirjasta ajattelet.

      Poista
  2. Minä luin vasta Puusepän tänään, jotenkin sarja on unohtunut hyllyyn. Ihana tietää että edessä on kaksi hienoa kirjaa. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok