Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä

"Liikkeellä oli murhaaja, joka oli paljon vaarallisempi kuin hän oli uskonut. Murhaaja, joka vainusi salassa pidetyt kalleudet kuin vihikoira ja raivasi niiden omistajat tieltään niin taitavasti, että murhien jäljet sekaantuivat toisiin jälkiin, jotka johtivat väärään suuntaan. Murhaaja, joka ei näyttänyt oikeita kasvojaan ja piilotti ryöstösaaliinsa yhtä huolellisesti kuin suunnitteli tekonsa."
Virpi Hämeen-Anttila:
Käärmeitten kesä (Otava 2015)
291 sivua (e-kirja)
Tutustuin valtion virkamieheen ja sivutoimiseen yksityisetsivään Karl Axel Björkiin viime kesänä, kun luin uuden sarjan aloitusosan Yön sydän on jäätä, ja heti oli selvää, että perehdyn Björkin edesottamuksiin mielelläni jatkossakin. Käärmeitten kesä valikoitui lukemistooni kirjaston e-kirjavalikoimista ja vei jälleen kiehtovalle 1920-luvulle, kesään 1921.

Björk saa toimeksiannon: hänen tulee selvittää Alina Jegoroffin kuolema, jonka virkavalta on sivuuttanut tavallisena sydänkohtauksena. Kuolemantapaukseen liittyy kuitenkin seikkoja, jotka herättävät omaisten epäilykset, ja pian käykin ilmi, että epäilyksiin on syytä. Poliisituttavaltaan Martilta Björk kuulee toisesta kuolemasta, joka on liian samankaltainen Jegoroffin menehtymisen kanssa, ja toimeksianto laajenee vyyhdeksi, johon kytkeytyy niin kansainvälistä vakoilua kuin rodunjalostusta ja salaseuroja.

Vuoden 1921 kesäinen Helsinki herää kirjan sivuilla hienosti eloon. Näkyy, että kirjailija on tehnyt vakuuttavaa taustatyötä: lopusta löytyy esimerkiksi luettelo siitä, mitä kadun- ja paikannimiä 1920-luvun nimet vastaavat. Björkin uuden apulaisen, 13-vuotiaan stadin pojan, käyttämä slangi kuulostaa aidolta ja elävältä. Muutenkin nuori Frans Valkama on kiinnostava hahmo, jonka toivon pysyvän Björkin rinnalla tulevaisuudessa.

Karl Axel Björkin tutkimusten toinen osa ei jatkaa ensimmäisestä osasta tuttua latua, mutta juonenkulku on aloitusosaa hieman selkeämpi. Tosin edelleen tarinassa on runsautta ja henkilöitä karsittavaksi asti, ja hahmoille toivoisi lisää syvyyttä. Uskon, että osa osalta esimerkiksi päähenkilön kuva selkiytyy ja syvenee, ja sen verran kiinnostavan koukun Hämeen-Anttila loppuun heittää, että odotan innolla, millaisiin käänteisin kirjailija yksityisetsivänsä tulevaisuudessa johdattaa.

Kirjasta toisaalla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kaisa-Reetta T., Kirjavinkit, Kulttuuri kukoistaa ja Ja kaikkea muuta.

Koska kirjan kannessa näkyy pikkuruisena auto,
kuittaantuu kirjankansibingosta ruutu Ajoneuvo.
Kolmas bingo!

Kommentit

  1. Minä innostuin tuosta Yön sydän on jäätä -kirjasta, mutta päätin sitten, että odottelen jatko-osien ilmestymistä, ennenkuin alan kuuntelemaan. Saan sitten kuunnella useamman peräjälkeen. Olin aikonut odotella kaikki kolme osaa, mutta en ole enää ihan varma. Ilmeisesti kannattaa kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä uskallan tätä suositella. Lienee hyvä idea kuunnella osat lähekkäin: jonkin verran tässä viitataan aloitusosaan ja välillä toivoin, että olisin muistanut sen tapahtumia paremmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok