Siirry pääsisältöön

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (klassikkohaaste)

"Sitten oli tullut lordi Henry Wotton pitämään oudon ylistyspuheensa nuoruudelle, antamaan hirmuiset varoituksensa sen lyhyydestä. Se oli sävähdyttänyt häntä silloin, ja kun hän nyt seisoi tuijottamassa oman ihastuttavuutensa kuvajaista, tuo selostus rävähti koko totuudessaan hänen lävitseen. Niin, joskus koittaisi päivä, jolloin hänen kasvonsa olisivat kurttuiset ja kuihtuneet, silmänsä sameat ja kalvaat, sulokas vartalo sortunut ja rujo."
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
(Otava 2011)
Alkuteos The Picture of Dorian Gray 1891
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
363 sivua
Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa päätettiin yhteisesti lukea klassikoita. Jokainen osallistuja sai valita haluamansa klassikkoteoksen oman mielensä mukaan, ja minun luettavakseni valikoitui Oscar Wilden romaani Dorian Grayn muotokuva oikeastaan kolmesta syystä:

  1. Olen jostain syystä usein törmännyt kirjaan tai viittauksiin Wilden klassikkoon, ja tarina on siten alkanut kiinnostaa.
  2. Oscar Wilde, aikansa pahennuksenaiheuttaja ja keikari, on hahmona mielikuvitusta kutkuttava.
  3. Kysymys ikuisesta nuoruudesta on mietityttänyt ihmistä kautta aikojen.
Tiivistettynä Dorian Grayn muotokuvassa on kysymys siitä, että Dorian Gray, nuori keikari ja kaunis mies, ihastuu itsestään tehtyyn muotokuvaan. Muotokuva hehkuu nuoruuden kauneutta, jonka menettäminen alkaa pelottaa miestä varsinkin, kun lordi Henry on vain hieman aiemmin ylistänyt nuoruutta ja painottanut sen katoavaisuutta.
"Kuinka surullista!" Dorian Gray sanoi hiljaa katse yhä iskostuneena omaan muotokuvaansa. "Kuinka surullista! Minusta tulee vanha, kammottava ja vastenmielinen. Mutta tämä kuva on aina nuori. Se ei ole koskaan vanhempi kuin tänä nimenomaisena kesäkuun päivänä... Kunpa asia olisi toisinpäin!
Ja niin käy, että Dorian Gray saa sen, mitä toivoo. Hän pysyy vuodesta toiseen kauniina ja viehättävänä, kun taas muotokuva paljastaa mallinsa elämäntavan rappiollisuuden ja turmiollisuuden. Kuva muuttuu niin kammottavaksi, että Gray piilottaa sen välttyäkseen näkemästä sitä, miten hänen toimintansa likaa hänen sielunsa.
Kauhistuttavan muotokuvan, jonka muuttuvat piirteet paljastivat hänen elämänsä rappion, hän oli ripustanut omin käsin sen huoneen seinälle, jossa hän oli viettänyt suuren osan poika-aikaansa, ja sen eteen hän oli laskostanut purppuraisen ja kultaisen paariliinan verhoksi.
Ei ole yllätys, että pelkkä kauneus ei riitä tekemään elämästä onnellista. Vaihtokaupan seuraukset ovat arvaamattomat, ja Dorian Grayn matka kohti turmiota kiihtyy kiihtymistään.

Dorian Grayn muotokuva on erittäin mielenkiintoinen kuva eräästä miehestä, hänen toteutuneesta toiveestaan ja 1800-luvun lopun hyväosaisten miesten elämästä. Mielestäni se on silti myös kuva meidän ajastamme: nykyinen ulkonäön ja nuoruuden ylistämisen kulttuuri voisi oppia jotain Oscar Wilden tarinasta. Tai ainakin tarina voisi toimia varoituksena, joka tosin ei päädy saarnaamaan vaan kertoo erään henkilön kohtalon kautta liiallisen ulkonäkökeskeisyyden ja turhamaisuuden vaaroista.

Jaana Kapari-Jatan suomennosta on ilo lukea. Teksti etenee hyvin ja vie mukanaan niin, että luin teoksen lopulta parissa päivässä, vaikka olin varautunut ennemminkin pariin viikkoon. Jännite on rakennettu tarinaan niin hyvin, että kirjaa oli lopulta vaikea laskea käsistä. Pölyttyneitä klassikoita kaihtavallekin tätä romaania uskaltaa kyllä suositella!

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Morre, Kirjaneito ja Marile.

Pitkästä aikaa tulee täydennystä 50 kategorian luetteloon: tämä klassikkoromaani asettuu kohtaan 23. A book more than 100 years old.

Kommentit

  1. Aloitin tätä kirjaa aikoinaan mutta se jäi minulta kesken. Nyt klassikkohaastepostausten myötä kiinnostukseni on virinnyt uudelleen. Ehkäpä otankin tämän seuraavaksi haastekirjakseni. Kiitos innostavasta arviosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa yrittää uudelleen. Minut tarina vei aika nopeasti mukanaan. :)

      Poista
  2. Dorian Grayn muotokuvan idea on todella omaperäinen. Osuva tuo vertauksesi nykyaikaan.

    VastaaPoista
  3. Minullakin on tämä hyllyssä, mutta eipä ole tullut luettua. Kapari-Jatta on todella hyvä kääntäjä, joten sekin jo lupailee hyvää. Pitääpä ottaa lukulistalle jo tässä syksyn aikana. :)

    VastaaPoista
  4. Olen juuri lukemassa Kasvonsa menettänyt mies -kirjaa, omakaohtaista kokemusta kauneuden menetyksestä. Kirjoittaja viittaa usein Narkissokseen, yhtä hyvin voisi Dorian Grayhin. Ulkonäkökeskeisenä aikana Wilden teos ei vanhene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvonsa menettänyt mies -kirjasta olen kuullut mutten ole lukenut. Kuulostaa järkyttävältä ja mielenkiintoiselta.
      Dorian Gray on todellakin kestänyt aikaa.

      Poista
  5. Ah tämä on kyllä loistava. Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani! Oscar Wilde on vaan niin upea kirjoittaja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollenkaan osannut odottaa niin hienoa lukukokemusta kuin mitä sain.

      Poista
  6. Tuo oli pakollinen kirja lukiessa. En muista mitään sen analysoinnista, mutta pidin kirjan lukemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ovat maininneet lukeneensa tämän lukiossa, mutta minun tielleni kirja ei ole aiemmin osunut. Lukiessani tulin miettineeksi, kuinkahan olisin mahtanut kirjaan suhtautua alle kaksikymppisenä. Jaa-a, kuka tietää...

      Poista
  7. Minäkin luin tämän klassikkohaasteeseen. Harmi etten tajunnut, että tästä oli tehty uusi suomennos hyllyssäni lojuvan painoksen jälkeen. Kiva olisi vertailla, mutta ehkä en nyt enää uudestaan samaa jaksa lukea, kun maailma on hyviä kirjoja täynnä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapari-Jatan suomennos tuntui kyllä toimivalta. Vertailu olisi tosiaan kiinnostavaa, mutta enpä taida minäkään jaksaa siihen ryhtyä. :)

      Poista
  8. Vau, tämä kuulostaa kiinnostavalta. Kirja on toki nimenä hyvin tuttu, mutta olin ajatellut kirjan tarinan ihan toisenlaiseksi. Luulin muun muassa, että Dorian on nainen :) Kiitos avartavasta postauksestasi - olen taas vähän viisaampi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Maisku - ja kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  9. Hmm, tekisi mieli joskus lukea tämä uudestaan. On kyllä vaikuttava romaani, eikä pelkästään rikkaan kielensä takia. Wilden sadut ovat myös ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava tämä tosiaan on, ja Kapari-Jatan suomennos on hieno. Wilden satuja en muuten olekaan lukenut. Pitäisi tutustua niihin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat