Siirry pääsisältöön

Javier Marías: Rakastumisia

"Siihen aikaan kun näin heidät siinä kahvilassa en tiennyt, keitä he olivat ja mitä tekivät työkseen, vaikka siitä ei ollut epäilystäkään että he olivat rahakasta väkeä. Eivät ehkä mitään pohattoja mutta hyvin toimeentulevia. Tarkoitan että edellisessä tapauksessa he eivät olisi vieneet lapsiaan kouluun itse, kuten he aivan varmasti ennen tuota yhteistä hetkeään, luultavasti Estiloon, joka oli aivan kivenheiton päässä, vaikka on alueella monia muitakin kouluja, El Vison kaupunginosan uudiskäyttöön rakennettuja kaupunkihuviloita, tai pikkuhotelleja kuten niitä ennen vanhaan kutsuttiin; kävin itse esikoulua yhdessä niistä, Calle Oquendolla, siinä aika lähellä."
Javier Marías: Rakastumisia
(Otava 2012)
Alkuteos Los enamoramientos 2011
Suomentanut Tarja Härkönen
436 sivua
Javier Maríasin romaani Rakastumisia sattui silmiini Ompun postauksesta ja herätti mielenkiintoni. Kirja löytyi kirjastosta vaivatta ja valikoitui mukaani kesäkuun alun matkalle, joka suuntautui Espanjaan. Muutaman päivän matkan aikana en saanut kirjaa luettua mutta pääsin sen kanssa mukavasti vauhtiin. Kovin nopeaan lukutahtiin romaani ei mielestäni sovikaan, sillä se tarjoaa paljon pureskeltavaa.

Romaanin minäkertojana toimii María Dolz, joka on käynyt vuosien ajan aamiaisella eräässä kahvilassa. Ajan myötä hän huomaa pariskunnan, joka myös käy samassa kahvilassa säännöllisesti ja  jota María alkaa vähitellen tarkkailla. Yhtäkkiä rutiinit kuitenkin muuttuvat, kun pariskunta, Luisa ja Miguel, ei saavukaan tavalliseen tapaansa aamiaiselle. Syy muutokseen selviää aikanaan: Luisan puoliso Miguel Desvern on kuollut.

María päätyy vierailulle surevan lesken luokse ja tapaa Miguelin parhaan ystävän Javier Díaz-Varelan. Hän rakastuu mieheen, jonka ymmärtää rakastavan leskeä. Havainnostaan huolimatta hän päätyy paitsi miehen sänkyyn, myös kuuntelemaan, kun tämä purkaa mieltään Luisasta. Hän elättelee toivoa, että suhde Díaz-Varelaan saisi toisenlaisen kuin sen, joka vaikuttaa ilmeisimmältä.
--meillä naisilla on toisaalta taipumus olla toiveikktaita ja pohjimmiltamme omahyväisiä, se on meissä syvemmällä kuin miehissä, jotka ovat sitä rakkauden saralla vain ohimennen, hetken tullen, kunnes unohtavat sen: ajattelemme että heidän mielipiteensä tai periaatteensa muuttuu, että he huomaavat hiljalleen etteivät tule toimeen ilman meitä, että olemme poikkeus heidän elämässään tai se vieras joka lopulta jää taloon, että he lopulta kyllästyvät niihin näkymättömiin naisiinsa, joiden olemassaoloa olemme alkaneet epäillä ja joista ajattelemme mieluummin ettei heitä ole, sitä varmemmin mitä pitempään tapaamisemme jatkuvat ja mitä enemmän me vastoin tahtoamme rakastamme noita miehiä; ajattelemme että meistä tulee heidän valittunsa kunhan vain jaksamme pysyä heidän rinnallaan valittamatta ja anelematta.
Rakastumisia kääntää katseen ihmiseen, hänen syviin salaisuuksiinsa ja piilotettuihin toiveisiinsa. Kun kirjan henkilöt keskustelevat, tulee lukijana kiistäneeksi tai kannattaneeksi vahvoja mielipiteitä tai jääneeksi pohtimaan sitä, mitä lausuttiin.

Pohdittavaa Rakastumisia tarjoileekin lukijalleen runsaasti. Romaani puhuu esimerkiksi rakkaudesta, ihmissuhteista, kuolemasta ja elämästä niin moninaisesti, että tarinan lukeminen vie aikaa. Se pakottaa hengittämään ja huokaamaan, pysähtymään äärelleen ja miettimään. Kirjailija tarkastelee minäkertojansa tavoin ihmisiä syvästi pohdiskellen, eikä hänen luomansa kuva ole helposti nielaistava espanjalainen tapas vaan aikaa ja paneutumista vaativa täysimittainen illallinen.

Romaani luo katseen paitsi ihmiseen, myös kaunokirjallisuuteen ja kirjallisiin hahmoihin. Javier ja María puhuvat esimerkiksi Balzacin ja Dumas'n henkilöistä, vertaavat fiktiivisiä tapahtumia todelliseen elämään ja toteavat yhtymäkohtia. Eikä tässä romaanissa, niin kuin ei oikeassa elämässäkään, asioita tule nähdä mustavalkoisina. María joutuu tarinassa pohtimaan, mikä on oikein ja mikä väärin, ja hänen rinnallaan samaa kysymystä pohtii myös lukija. Loppuratkaisu on mielenkiintoinen, sillä Maríalla on käsissään paljon valtaa suhteessa toisten rakkauteen ja sen kohtaloon.

Rakastumisia on monipuolinen kuvaelma ihmisestä ja hänen toiminnastaan. Kirjailijan tyyli herättää varmasti tunteita puolesta ja vastaan, sillä pitkät, polveilevat virkkeet vaativat tarkkaavaisuutta. Pohdiskelevan ja ajatuksia herättävän kirjallisuuden ystäville romaania voi suositella ainakin, jos polveileva tyyli ei pelota.

Kirjasta ovat bloganneet myös Leena, KaisaUlla, Margit ja Minna.
Kirjankansibingossa Rakastumisia asettuu
ruutuun Pariskunta.




Kommentit

  1. Espanjankieli ja espanjankieliset nimet sopivat hurmaavasti rakkaudesta ja romantiikasta puhumiseen. Los enamoramientos - sen kun sanoo, ja siihen päälle tunteikkaasti kirjailijan nimen, Javier Marías, onkin jo päässyt romaaniin sisään :)

    VastaaPoista
  2. Minä en oikein päässyt sisälle Rakastumisiin, vaikka yleensä pidän pohdiskelevasta kirjallisuudesta, eivätkä monipolviset lauseetkaan pelota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoista, miksi joskus joku ei vain toimi, vaikka periaatteessa kirjassa ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa.

      Poista
  3. Rakastumisia viehätti minua, mutta luin perään Valkoisen sydämen ja se kylmetti minut. Tylsistyin totaalisesti. Uuvuin jahkaamiseen. Rakastumisia oli aivan erilainen, todella hieno kirja ajatuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minulle ensimmäinen Mariasilta lukemani kirja. Valkoista sydäntä en taida ainakaan pian kokeilla. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok