Siirry pääsisältöön

Markus Ahonen: Jäljet

"Kohti kuolemaa pimenevän hämärän takaa hän näki viimeisen näyn. Se kulki musta huppu päässä ja näytti vitivalkoisin kasvoin aavemaiselta ja pelottavalta.
Miehestä tuntui kuin hän olisi nähnyt itse Kuoleman kasvot."
Markus Ahonen: Jäljet
(Smashwords Edition 2014)
473 sivua (e-kirja)
Markku Isaksson -dekkarisarjassa on tultu kolmanteen osaan, jossa edellisten osien tapaan päädytään suoraan keskelle toimintaa: helsinkiläisestä elokuvateatterista löytyy raa'asti surmattu mies, televisiosta tuttu meteorologi. Surmaaja ei jätä jälkeensä mitään muuta kuin erikoisen jalanjäljen - lähistön valvontakameroiden nauhat ovat kummallisesti tyhjää täynnä. Keskellä rikostutkimuksia Markku Isakssonilla riittää pohdittavaa myös omassa elämässä, kun kollega Markkasesta on tullut avopuoliso ja tämän vanhempien kuoleman aikanaan aiheuttanut henkilö sattuu vastaan tutkinnan aikana.

Tuttuun tapaan jännitystä riittää tässäkin tarinassa. Murhaaja riehuu vapaana ja jatkaa kuolontyötään samalla, kun poliisi on ymmällään ja yrittää edetä tutkimuksissaan vain muutaman pienen johtolangan avulla. Poliisivoimatkaan eivät säily vahingoittumattomina veitsimiehen tiellä, ja rikollisen löytymisen toivo saa sivut kääntymään.

Aikaisempien osien tapaan tarina rakentuu paitsi poliisivoimien toiminnan kuvaamisesta, myös salaperäisen henkilön sisäisestä puheesta, kun murhaajakin päästetään ajoittain ääneen. Uutta sen sijaan on se, että Markku Isaksson tulee aiempaa lähemmäksi ja henkilönä tutummaksi. Tätä muutosta tervehdin ilolla.

Jäljet-dekkarissa minua kuitenkin häiritsee kieli. Vajaat virkkeet ovat kyllä toimiva tehokeino harkiten käytettynä, mutta tässä kirjassa tehokeino on niin runsaassa käytössä, että se alkaa jo syödä itseään. "Nyt. Heillä. Oli. Vihje. Mahdollisuus." -tyyppiset rakenteet alkoivat viimein jo tuskastuttaa, enkä muista, että aiemmissa osissa moista piirrettä olisi häiriöksi asti käytetty.

Jännitystä Markus Ahonen osaa kyllä luoda, ja aiemmista osista pitäneille tätäkin tarinaa voi suositella. Jälleen ollaan Helsingissä, ja kaupungin kadut näyttäytyvät dekkarin sivuilla mukavan mystisessä, jopa pelottavassa valossa.

50 kategoriaa -listalla Jäljet asettuu kohtaan 32. A trilogy seuranaan Isaksson-sarjan aiemmat osat Meduusa ja Palava sydän. Sain Jäljet luettavakseni kirjailijalta - kiitos!

Kirjasta muualla: TuijataHemulin kirjahyllyKirjan pauloissa, YöpöydälläJos vaikka lukisi... ja Ullan luetut kirjat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o