Siirry pääsisältöön

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

"Etta ei ollut halunnut Oton näkevän hänen lähtöään, joten hän oli lähtenyt hyvin varhain ja hyvin hiljaa. Russell oli kuitenkin eri juttu. Etta tiesi, ettei Russell pysyisi hänen vauhdissaan, vaikka haluaisikin."
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
(Gummerus 2015)
Alkuteos Etta and Otto and Russell and James 2015
Suomentanut Sari Karhulahti
335 sivua
Emma Hooperin esikoisromaani sijoittuu Kanadaan ja on kertomus neljästä hahmosta, jotka ovat nimeltään Etta, Otto, Russell ja James. Nelikosta keskiössä on 82-vuotias Etta. Eräänä päivänä hän päättää, että on aika toteuttaa eräs haave, ja hän jättää miehelleen Otolle lyhyen kirjeen, joka tarinan aloittaa:
Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin.
Otto arvaa, että lähempänä olevan länsirannikon sijaan Etta suuntaa askeleensa kohti itää, yli 3000 kilometrin päähän, ja antaa vaimonsa mennä, vaikka hetken miettiikin, pitäisikö lähteä perään. Naapurissa asuva Russell ei sen sijaan kykene jättämään asiaa sikseen vaan lähtee autollaan etsimään Ettaa. Kotona Otto kokkaa ja päätyy tekemään paperista eläimiä, jotka herättävät pihamaalla huomiota.

Etan vaellukseen nivoutuu tarinoita menneestä, kokonaisista elämänkohtaloista. Otto ja Russell elävät lapsuutensa lähekkäin, kuin veljinä, maaseudulla. Euroopan sotauutiset tavoittavat nuorukaiset, vaikka Oton vanhemmat yrittävät niiden kuulemisen estää. Pojista toinen lähtee sotaan, toinen jää kotiin. Ja Etta, poikien kotikylään saapunut opettajatar, kuulee kuulumisia rintamalta kirjeitse. Otto, Russell ja Etta muodostavat tiiviin kolmikon, jonka välinen yhteys säilyy vuosikymmenestä toiseen. Niinpä kirjaa lukiessa tulee pohtineeksi ystävyyttä, avioliittoa ja koko elämään vaikuttavia valintoja.

Etta ja Otto ja Russell ja James on vaellustarina satumaisin vivahtein. Etan matkaseuraksi liittyy jo varhain kojootti James, jonka nimelle on selityksensä. Jamesin kanssa Etta keskustelee taivaltaessaan kohti itää ja yrittäessään muistuttaa itseään muistamaan. James rinnallaan Etta osoittaa, että vieläkään ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmaa.

Emma Hooper kirjoittaa kauniisti. Hän tekee keskeisistä hahmoistaan kiinnostavia ja sitoo hyvin yhteen menneen ja nykyhetken rauhalliseksi, viipyileväksi kokonaisuudeksi.

Myös Leena Lumi on tästä vaellustarinasta kirjoittanut.

9. A book by a female author on kohta, johon kirja asettuu tämän vuoden haastelistalla.

Kirjan sain kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Sen verran kiinnostava kirja aihepiiriltään, että lainasin kirjan kirjastosta ja nyt se odottaa lukupinossa vuoroaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten jäänkin mielenkiinnolla odottamaan ajatuksiasi. :)

      Poista
  2. Tulen juuri Lumiomenan Katjan blogista, tämän kirjan arvion parista. Ihanan eri tavoin tästä kirjoititte <3 Saas nähdä, etsiytyykö kirja joskus minunkin hyppysiini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitimmekin Katjan kanssa sattumalta samana päivänä. :)

      Poista
  3. Olen varannut kirjastosta. Odottelen vuoroani.

    VastaaPoista
  4. Ihana kirja, aivan uskomaton tarina :)

    VastaaPoista
  5. Jonna, tämä on erityisen kaunis, voimaannuttava ja unelmia tukeva kirja. Pidin kirjassa kaikesta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo melkein harmistunut, kun en lumoutunut tästä niin paljon kuin odotin. Ehkä pitää tarttua kirjaan uudelleen jossain vaiheessa ja antaa sille vielä toinen mahdollisuus.

      Poista
  6. Alkuasetelmasta tulee mieleen Ishiguron Pitkän päivän ilta (vanhus lähtee pitkälle matkalle ja menneisyyttä kuvataan muistoin ja takaumin), mutta tyyliltään tämä lienee aika erilainen? Joka tapauksessa kuulostaa aika suloiselta kirjalta, kiinnostuin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän päivän iltaa en ole lukenut, joten en osaa vertailla. Kyllä tässä on jotain hyvin viehättävää.

      Poista
  7. Kyllä, kirjassa nivotaan hienosti mennyt ja oleva. Pidin etenkin siitä, että välissä olvevaa 60 vuotta voi arvailla ominpäin. Kiitos tavastasi kovertaa kirjan ydinasiat keskittävästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajallisesti tosiaan jää paljon kertomatta, ja kukin lukija saa täydentää aukon tavallaan. Kiitos sinulle kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat