Siirry pääsisältöön

Ansu Kivekäs: Perhosveitsi

"Mutta missä välissä mies oli muka pätevöitynyt erityisopettajaksi? Ei missään, siitä Ellu oli harvinaisen saletti.
Valo Mäki hinkui julkisuutta. Mutta miksi täältä? Aiemmin äijä toimitti televisioon sosiaaliporno-ohjelmaa Kadotetut. Tositarinoita nuorisokodeista, Keravan nuorisovankilasta, yöreportaaseja marraskuiselta steissiltä, Sörkan piritorilta ynnä muuta skeidaa."
Ansu Kivekäs: Perhosveitsi
(Crime Time 2014)
273 sivua
Ansu Kivekkään dekkarigenren rajoja laajentavan Perhosveitsen henkilögalleria on moninainen, mutta erityisesti esille nousevat ympäristöaktivisti Valo Mäki ja erityisopettaja Eveliina "Ellu" Kirves. Jälkimmäinen on paitsi viinaanmenevä, myös työtehtäväänsä epäpätevä, ja ensin mainittu, myöskin epäpätevä, päätyy hänen tilalleen kaitsemaan luokallista nuoria, joista kullakin on omanlaisiaan haasteita. Samassa työyhteisössä puuhaa Irmeli, joka iskee silmänsä Valoon ja on valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen haluamansa. Valo taas ei ole aivan varma, haluaako hän perheen ja lapset, mutta ne vain ovat jotenkin sattuneet hänen elämäänsä asettumaan. Siitä hän kuitenkin on varma, että haluaa pelastaa planeetan ja varsinkin itsensä.

Vaikka Valo Mäki uskoo suuresti itseensä, ei työ aivan muitta mutkitta käynnisty, kun erityisluokan oppilaat kaipaavat Eveliinaa ja kyseenalaistavat uuden opettajansa auktoriteetin. Erik kuitenkin löytää opettajansa kanssa linkolalaisen yhteisen sävelen ja porukan johtajana saa muutkin hiljenemään. Erikillä on suunnitelma, jota hän ei paljasta mutta jonka olemassaolon selvyys saa tarinaan varsin pian jännitettä, joka vetää mukaansa.

Tarinassa käsitellään monenlaisia teemoja, kuten alkoholismia, hyväksikäyttöä, ihmissuhteita ja rikollisuutta. Kritiikkiä kohdistuu byrokratian suuntaan, kun apua ei saa, vaikka sitä on haettu. Tulee mieleen eräskin tosielämän kauhea tapaus, joten ei kritiikki missään tapauksessa aiheetonta ole.

Vaikka teemat ovat rankkoja, on niiden käsittelytapa toista. Ansu Kivekäs kirjoittaa hersyvällä tyylillä ja mustalla huumorilla, ja yhdistelmä on hyvinkin toimiva: muutoin tarina voisi muodostua hyvinkin synkäksi. Henkilöhahmoista muodostuu suorastaan karikatyyreja kaikkine heikkouksineen, eikä heistä oikein löydy sellaista, josta pitää. Onko hahmoista pitäminen välttämätöntä, se lienee kuitenkin makuasia. Loppua kohden meno äityy minun makuuni hieman turhan elokuvalliseksi, mutta viihdyttävää ja menevää luettavaa kaipaavalle kirjaa voi kyllä suositella.

Perhosveitsen ovat lukeneet myös esimerkiksi Suketus, Linnea ja Krista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok