Siirry pääsisältöön

Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy

"Mistä me tulemme ja mihin olemme matkalla? Näitä kysymyksiä luolataide ilmiselvästi käsittelee, ja erityisen ajankohtaisia ne ovat juuri täällä Baskimaassa."
Ulla-Lena Lundberg:
Metsästäjän hymy - matkoja
kalliotaiteen maailmassa
(Teos 2014)
Ruotsinkielinen alkuteos
Jägarens Leende 2010
Suomentanut Leena Vallisaari
308 sivua
Ulla-Lena Lundberg, Finlandia-palkittu kirjailija, kuljettaa tuoreimmassa suomennetussa teoksessaan Metsästäjän hymy lukijansa katselemaan kallio- ja luolamaalauksia niin Espanjassa kuin Afrikassa, Ranskassa, Venäjällä ja Pohjolassa. Kirjailijan ja lukijan rinnalla kulkee myös Lundbergin isosisko Gunilla Lundberg-Kelly, joka pyysi arempaa pikkusiskoaan katsomaan, opetti "maailman kaikkien asioiden nimet" ja tiesi vastaukset.

Sisarusten yhteinen intohimo oli kalliotaide. Metsästäjän hymyssä Ulla-Lena Lundberg käsittelee Etelä-Afrikan kalliotaidetta, Etelä-Euroopan luolataidetta, Pohjolan kalliopiiroksia ja kalliomaalauksia sekä Länsi-Euroopan suurten hautakumpujen piirroksia. Paljon jää luonnollisesti käsittelemättä, kun kirjassa ei Aasiaan, Amerikkaan ja Australiaan poiketa lainkaan, mutta luontevaa on keskittyä maanosiin, joissa sijaitsevat pääosin ne kohteet, jotka kirjan kirjoittaja on itse nähnyt.

Kirjassa kuvataan kiinnostavasti sitä, miten merkityksellisiä kulttuurin kantajia kallio- ja luolataideteokset ovat:
"Taide kuvaa transsikokemuksia, transsiin siirtyessä tapahtuvaa liukumista ja muodonmuutoksia, sitä mitä transsimatkan aikana nähdään. Realistisia kuvia ja hjahmoja, koska me tunnistamme toisessa maailmassa oman maailmamme muodot, mutta toisaalta näytetään myös poikkeamia joille ei löydy realistista selitystä. Ne pohjaavat syvään, elävään mytologiaan, joka on sekä luomiskertomus että maailmankatsomus."
Lundberg tuo esille myös sen, millaisia ristiriitaisuuksia taidemuotoon sisältyy. Esimerkiksi samanismiteoria, jonka mukaan kalliotaiteella on samanistinen alkuperä ja sisältö, on herättänyt runsaasti kannatuksen ohella myös vastustusta. Taustalla on termin "samanismi" määrittely: viittaako se historialliseen siperialaiseen ilmiöön? Olisiko siperialainen samanismi jossain vaiheessa levinnyt kaikkialle maailmaan? Lundberg kuitenkin itse ilmoittaa olevansa samanismiteorian kannattaja: "Samanismin piirteitä näkee metsästäjä- ja keräilijäkansojen keskuudessa kaikkialla maailmassa; minulle siperialaisen nimityksen käyttäminen ilmiön yleisnimityksenä ei tuota vaikeuksia." Ristiriitaista on myös se, kun tuhoutuvia taideteoksia suljetaan yleisöltä ja kopioidaan nähtäväksi muualle, ja se, kun merkittävän kulttuuriperinnön suojeleminen tarkoittaa samalla sitä, että taideteosten lähiseutujen asukkailta joudutaan kieltämään pääsy perinteisille alueilleen.

"Ääninen on Laatokan jälkeen Euroopan toiseksi
suurin järvi, suuri vesi siellä mitä suomalaiset
kutsuvat Itä-Karjalaksi. Satakieli ja kuhankeittäjä
laulavat siellä suomalaista runoutta, ja siellä
kallioihin on uurrettu enemmän laulujoutsenia
kuin missään muualla maailmassa."
Metsästäjän hymy on painava paitsi fyysisesti, myös sisällöltään. Teos haastaa lukijansa tulkitsemaan ja pohtimaan, saa ajattelemaan luontoon luotujen taideteosten merkitystä kulttuurin kuvana. Kuvat kertovat siitä, mikä on niiden tekijöille ollut tärkeää. Esimerkiksi karhua on pelätty ja kunnioitettu, sen kanssa on saatettu kohdata, kun on osuttu eläimen reviirille luolaan. Tietenkään kaikkien kuvien tarkkoja merkityksiä ei tiedetä, vaan katsoja joutuu tulkitsemaan ja arvailemaan, kutittelemaan mielikuvitustaan. Mielikuvitusta kutittelee myös Lundbergin teos, ja se saa haaveilemaan matkasta, joka veisi katsomaan menneiden aikojen taideteoksia. Ei tarvitse edes matkustaa kauas, sillä taidetta voi löytää melko läheltä: Suomestakin on löydetty 124 kalliomaalausta vuonna 2008 tehdyn listauksen mukaan.
"Jos on katsonut kalliotaidetta vuosikaudet, sitä voi kuunnella melkein kuin kieltä ja tunnistaa siitä lauseen osia ja kieliopin. Myöhemmän kivikauden metsästäjäkansoilla näyttää olleen koko Pohjoiskalotin alueella samantapainen kuvakieli. - - Veneet, ihmiset, hirvi - varsinkin hirvi - toistuvat Suomessa samoin kuin Karjalassa ja Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Suomen maalauksissa hirvi kuitenkin esiintyy harvoin ryhmässä, useimmiten se on yksinään melkein kuin Hiiden hirven, suomalaisen mytologian suuren hirven, varhaisena prototyyppinä."
Vaikka kallio- ja luolataideteokset eivät kuuluisi varsinaisiin kiinnostuksenkohteisiin, kannattaa Metsästäjän hymyyn ehdottomasti tutustua varsinkin, jos kuvat kulttuurien kuvastajina vähänkään kiinnostavat. Ulla-Lena Lundberg kirjoittaa tuttuun tapaansa kauniisti ja elävästi. Kauniisti kirjailija tuo myös esille muistojaan lapsuudestaan ja siitä, kuinka kiinnostus arkeologiaan heräsi.

50 kategoriaa -listauksessa teos asettuu kohtaan 14. A nonfiction book.
Kustantamo Teos tarjosi tämän kirjan luettavakseni. Kiitän!

Kommentit

  1. Tämä kirja jäi mieleeni katalogeista, mutta enpä ole tullut lukeneeksi. Aihe on todella kiehtova, varsinkin nuo samanismijutut, vaikken siitä mitään tiedäkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ennen kirjan lukemista tiennyt kalliotaiteesta juuri mitään, mutta nyt tiedän paljon enemmän. :)

      Poista
  2. Voi, tämä on ehdottomasti luettava! olen katsellut kirjaa 'sillä silmällä' Teoksen sivuilla... <3

    Hieno arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla-Lena Lundbergista on vähitellen tullut yksi suosikkikirjailijani. Metsästäjän hymyä lukiessa oli kiva huomata, että Lundberg kirjoittaa kauniisti myös tietokirjallisuutta.
      Kiitos, Kaisa Reetta!

      Poista
  3. Sattuipa blogisi hyvin kohdalle! Luen parhaillaan kirjaa ruotsin kielellä (Jägarens leende). Mielenkiintoinen kirja, jonka lajimääritystä mietin koko ajan - ja päädyin kutsumaan sitä omaelämänkerralliseksi tietokirjaksi. Niin elävasti Ulla-Lena kuvaa omia kokemuksiaan ja tunteitaan ja lähettää mm. viestin aikamme päättäjille ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Mutta ennen kaikkea kiehtoo kirjan substanssi, se mitä kirja kertoo tuhansien vuosien takaisesta elämästä. Lukijana tuntee melkein yhteyttä. Ensi kesänä täytynee mennä katsomaan Astuvansalmen maalauksia ja tuntemaan, vahvistuuko yhteys. Hienoa että tämä on nyt luettavissa myös suomeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiehtoi erityisesti juuri se, miten mennyt tulee kirjassa niin kauniisti ja kiehtovasti lähelle. Kalliomaalauksien äärelle kirjan myötä alkaa kyllä kaivata. Olisi hienoa nähdä joitakin maalauksia luonnossa, omassa ympäristössään.
      On tosiaan hienoa, että teos on saatavilla nyt suomeksikin. Kieli on sen verran tieteellistä, että aivan perustason ruotsilla kirjaa ei varmasti selvitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o