Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy

"Mistä me tulemme ja mihin olemme matkalla? Näitä kysymyksiä luolataide ilmiselvästi käsittelee, ja erityisen ajankohtaisia ne ovat juuri täällä Baskimaassa."

Ulla-Lena Lundberg:
Metsästäjän hymy - matkoja
kalliotaiteen maailmassa
(Teos 2014)
Ruotsinkielinen alkuteos
Jägarens Leende 2010
Suomentanut Leena Vallisaari
308 sivua

Ulla-Lena Lundberg, Finlandia-palkittu kirjailija, kuljettaa tuoreimmassa suomennetussa teoksessaan Metsästäjän hymy lukijansa katselemaan kallio- ja luolamaalauksia niin Espanjassa kuin Afrikassa, Ranskassa, Venäjällä ja Pohjolassa. Kirjailijan ja lukijan rinnalla kulkee myös Lundbergin isosisko Gunilla Lundberg-Kelly, joka pyysi arempaa pikkusiskoaan katsomaan, opetti "maailman kaikkien asioiden nimet" ja tiesi vastaukset.

Sisarusten yhteinen intohimo oli kalliotaide. Metsästäjän hymyssä Ulla-Lena Lundberg käsittelee Etelä-Afrikan kalliotaidetta, Etelä-Euroopan luolataidetta, Pohjolan kalliopiiroksia ja kalliomaalauksia sekä Länsi-Euroopan suurten hautakumpujen piirroksia. Paljon jää luonnollisesti käsittelemättä, kun kirjassa ei Aasiaan, Amerikkaan ja Australiaan poiketa lainkaan, mutta luontevaa on keskittyä maanosiin, joissa sijaitsevat pääosin ne kohteet, jotka kirjan kirjoittaja on itse nähnyt.

Kirjassa kuvataan kiinnostavasti sitä, miten merkityksellisiä kulttuurin kantajia kallio- ja luolataideteokset ovat:

"Taide kuvaa transsikokemuksia, transsiin siirtyessä tapahtuvaa liukumista ja muodonmuutoksia, sitä mitä transsimatkan aikana nähdään. Realistisia kuvia ja hjahmoja, koska me tunnistamme toisessa maailmassa oman maailmamme muodot, mutta toisaalta näytetään myös poikkeamia joille ei löydy realistista selitystä. Ne pohjaavat syvään, elävään mytologiaan, joka on sekä luomiskertomus että maailmankatsomus."

Lundberg tuo esille myös sen, millaisia ristiriitaisuuksia taidemuotoon sisältyy. Esimerkiksi samanismiteoria, jonka mukaan kalliotaiteella on samanistinen alkuperä ja sisältö, on herättänyt runsaasti kannatuksen ohella myös vastustusta. Taustalla on termin "samanismi" määrittely: viittaako se historialliseen siperialaiseen ilmiöön? Olisiko siperialainen samanismi jossain vaiheessa levinnyt kaikkialle maailmaan? Lundberg kuitenkin itse ilmoittaa olevansa samanismiteorian kannattaja: "Samanismin piirteitä näkee metsästäjä- ja keräilijäkansojen keskuudessa kaikkialla maailmassa; minulle siperialaisen nimityksen käyttäminen ilmiön yleisnimityksenä ei tuota vaikeuksia." Ristiriitaista on myös se, kun tuhoutuvia taideteoksia suljetaan yleisöltä ja kopioidaan nähtäväksi muualle, ja se, kun merkittävän kulttuuriperinnön suojeleminen tarkoittaa samalla sitä, että taideteosten lähiseutujen asukkailta joudutaan kieltämään pääsy perinteisille alueilleen.

"Ääninen on Laatokan jälkeen Euroopan toiseksi
suurin järvi, suuri vesi siellä mitä suomalaiset
kutsuvat Itä-Karjalaksi. Satakieli ja kuhankeittäjä
laulavat siellä suomalaista runoutta, ja siellä
kallioihin on uurrettu enemmän laulujoutsenia
kuin missään muualla maailmassa."

Metsästäjän hymy on painava paitsi fyysisesti, myös sisällöltään. Teos haastaa lukijansa tulkitsemaan ja pohtimaan, saa ajattelemaan luontoon luotujen taideteosten merkitystä kulttuurin kuvana. Kuvat kertovat siitä, mikä on niiden tekijöille ollut tärkeää. Esimerkiksi karhua on pelätty ja kunnioitettu, sen kanssa on saatettu kohdata, kun on osuttu eläimen reviirille luolaan. Tietenkään kaikkien kuvien tarkkoja merkityksiä ei tiedetä, vaan katsoja joutuu tulkitsemaan ja arvailemaan, kutittelemaan mielikuvitustaan. Mielikuvitusta kutittelee myös Lundbergin teos, ja se saa haaveilemaan matkasta, joka veisi katsomaan menneiden aikojen taideteoksia. Ei tarvitse edes matkustaa kauas, sillä taidetta voi löytää melko läheltä: Suomestakin on löydetty 124 kalliomaalausta vuonna 2008 tehdyn listauksen mukaan.

"Jos on katsonut kalliotaidetta vuosikaudet, sitä voi kuunnella melkein kuin kieltä ja tunnistaa siitä lauseen osia ja kieliopin. Myöhemmän kivikauden metsästäjäkansoilla näyttää olleen koko Pohjoiskalotin alueella samantapainen kuvakieli. - - Veneet, ihmiset, hirvi - varsinkin hirvi - toistuvat Suomessa samoin kuin Karjalassa ja Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Suomen maalauksissa hirvi kuitenkin esiintyy harvoin ryhmässä, useimmiten se on yksinään melkein kuin Hiiden hirven, suomalaisen mytologian suuren hirven, varhaisena prototyyppinä."

Vaikka kallio- ja luolataideteokset eivät kuuluisi varsinaisiin kiinnostuksenkohteisiin, kannattaa Metsästäjän hymyyn ehdottomasti tutustua varsinkin, jos kuvat kulttuurien kuvastajina vähänkään kiinnostavat. Ulla-Lena Lundberg kirjoittaa tuttuun tapaansa kauniisti ja elävästi. Kauniisti kirjailija tuo myös esille muistojaan lapsuudestaan ja siitä, kuinka kiinnostus arkeologiaan heräsi.

50 kategoriaa -listauksessa teos asettuu kohtaan 14. A nonfiction book.
Kustantamo Teos tarjosi tämän kirjan luettavakseni. Kiitän!