Siirry pääsisältöön

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

"Oli ennusmerkkejä, ikään kuin etiäisiä.
Linnut piipittivät pihalla ja lentelivät levottomasti edestakaisin, yksi punarintainen törmäsi ikkunaan, makasi koivet oikosenaan ja pyrähti lentoon vasta, kun yritin ottaa sen kämmenelle. Iso harakka tuli nauramaan kasvimaan viereisen koivun yläoksalle."
Joni Skiftesvik:
Valkoinen Toyota vei vaimoni
(WSOY 2014)
246 sivua

Joni Skiftesvikin omaelämäkerrallinen romaani alkaa ennusmerkkien, etiäisten ihmettelemisestä. Siivekkäät katoavat pihasta, ihan kuin vuosikymmeniä aiemmin linnut "höperehtivät", ennen kuin tapahtui pahaa. Mutta onneksi kirjailijan vaimoa tulee mustan auton sijasta hakemaan valkoinen, kun on määrä lähteä Oulusta Helsinkiin uutta sydäntä hakemaan. Mustan auton kyytiin olisi ollut vaikea Hilkkaa saatella.

Kun Hilkka viedään vaativaan operaatioon Meilahteen, päätyy kirjailija kipujensa vuoksi sairaalaan kotipaikkakunnallaan. Monin tavoin raastava tilanne saa pohtimaan ja muistamaan menneisyyttä, vuosia lapsuudesta kohti aikuisuutta ja aikuisikää uravuosineen ja perhe-elämineen. Näistä muistoista syntyy romaani, jonka sivuilla lukija pääsee kurkistamaan kirjailijan elämään.

Kirjallisuus on Joni Skiftesvikin elämässä läsnä jo varhain, kun mummo ostaa tyttärensä pojalle usein eläkepäivänään kirjan.
Kesällä kiipesin talon katolle piipun taakse ja luin. Kukaan ei siellä minua häirinnyt. Sain seurustella Robinson Crusoen, Oliver Twistin, Tom Sawyerin, Huckleberry Finnin, Nopsajalan, Haukansilmän, Pertsan ja Kilun ja monien muiden kavereitteni kanssa rauhassa. Suljin silmäni ja matkustin sinne, missä ystäväni elivät ja kulkivat, Mississipin rannoille, Alaskan erämaihin, valtamerten saarille. Ihmettelin, miten joku osasi luoda kirjoihin niin eläviä hahmoja, että heihin saattoi melkein koskea.
Lapsuuden aikainen ihmetys näyttää muuttuneen taidoksi, sillä Skiftesvikin teos on niin elävää oikean elämän kuvausta, että se saa myötäelämään vahvasti käänteissä, joihin liittyy niin iloa kuin surua.

1980-luvulla Skiftesvik muuttaa perheineen Kajaanista Ouluun, ja muuttokuormassa on mukana lähes valmis novellikokoelma. Toimittajan työssään toisenlaiseen kirjoittamiseen tottunut nauttii, kun saa kirjoittaa mitä haluaa ja tuoda esille omia ajatuksiaan.
Maisemani oli pohjoinen satamakylä ihmisineen. Siitä tuli tarinoideni maa.
Esikoisteosta, novellikokoelmaa Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, ylistää kritiikissään Helsingin Sanomien Pekka Tarkka. Teoksen nimen taustalta löytyy ihastuttava kertomus kirjailijan pojista, Kaista ja Kimistä: toinen on puhalluskukkapoika ja toinen taivaankorjaaja. Hieman myöhemmin Kimin elämä päättyy, aivan liian varhain, ja surullinen tapahtuma on monella tapaa käänteentekevä: se lannistaa, lyö ja tummentaa taivaan. Mutta lopulta löytyy valoa, ja samaa valoa on tässä romaanissa, joka on surullinen mutta ihmeellisesti lohduttava. Kirja on kaunis niin tunnelmaltaan kuin sisällöltään, ja se kuvaa hienolla tavalla kokonaista elämää: kasvua, perhe-elämää, työtä... Tarina vavahduttaa, koskettaa ja ilahduttaa, se on niin elämänmakuinen kuin olla voi. Kertakaikkisen upea lukuelämys - kiitos, Joni Skiftesvik.

Valkoinen Toyota vei vaimoni palkittiin Runeberg-palkinnolla 5.2.2015. Huomionosoituksen kunniaksi päätimme muutaman bloggaajan kanssa lukea Skiftesvikin teoksen ja kirjoittaa siitä samana päivänä. Tänään romaani on esillä ainakin seuraavissa blogeissa:
Kirsin kirjanurkka, Kirjallisena. MinnaErjan lukupäiväkirja ja Kujerruksia.

Aiemmin kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi näissä blogeissa: Kirjavinkit, Lukukausi, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia ja Annelin kirjoissa.

50 kategoriaa -listalla kirja asettuu kauniisti kohtaan 26. A memoir. Elämäkertahaasteeseen saan tämän romaanin myötä ensimmäisen merkintäni.

Kommentit

  1. Lohduttava kuvaa tätä teosta hyvin. Kiinnostuin nyt myös kovasti Skiftesvikin muusta tuotannosta, etenkin tuosta novellikokoelmasta. Jos kirjoitustyyli on tällaista, luen mielelläni lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen Skiftesvikiä lukenut joskus vuosia sitten, ja tässä uusimmassa on tyylillisesti jotain mukavan tuttua. Pitäisikin lukea kirjailijan tuotantoa enemmän.

      Poista
  2. Minullekin syttyi halu lukea Skiftesvikiä lisää. Kirja on tosiaan lohduttava. Lainasitpa muuten oivan kohdan romaanista! Kirjat ovat olleet läsnä kirjailijan elämässä pienestä pitäen, ja sitä hän arvostaa kauniisti. Loistava lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirjallisuuden arvostus toki viehättää innokasta lukijaa. Ja se elämänmaku, joka teoksesta välittyy.
      Kirsi, kiitos sinulle tämän lukutempauksen ideoimisesta! En tiedä, olisinko ilman sinua tullut tähän hienoon kirjaan tarttuneeksi.

      Poista
  3. Komppaan sekä sua, Jonna, että Kirsiä: minusta oli mahtava lukea kirjailijan lukuharrastuksesta ja siitä, kuinka hänen äitinsä ja mummonsa ostivat pojalle vähillä rahoillaan kirjoja. <3 Hieno romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisuus on teoksessa tosiaan kauniisti läsnä. Hieno romaani, toden totta!

      Poista
  4. Häpeäkseni tunnustan, että en ole vielä lukenut yhtään Skiftesvikin kirjaa, vaikka hän on "naapuripitäjästä" lähtöisin. Pitäisi korjata aukko kirjasivistyksessäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, luulenpa että kirjat ovat erityisen antoisia, jos miljööt ovat tuttuja. Toivottavasti pääset jossain vaiheessa Skiftesvikiin tutustumaan.

      Poista
  5. Minulla on tämä kirja kesken (harmittaa, etten ehtinyt mukaan yhteislähtöön), ja siksi silmäilin arviosi pikaisesti (palaan tänne, kun saan oman postaukseni kirjoitettua). Kirjoitit kauniisti hienosta kirjasta. Koskettava ja elämänmakuinen - oi kyllä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siis hienoa lukuelämystä vielä jäljellä. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat