Siirry pääsisältöön

Per Petterson: Hevosvarkaat

"Olimme lähdössä hevosvarkaisiin. Niin hän sanoi tullessaan karjamajalle jolla asuin isäni kanssa sinä kesänä. Olin viidentoista. Oli vuosi 1948 ja heinäkuun ensimmäisiä päiviä."
Per Petterson: Hevosvarkaat
(Otava 2009)
Norjankielinen alkuteos
Ut og Stæele hester 2003
Suomentanut Katriina Huttunen
182 sivua
(Kansikuva Elisa Kirjalta)
En suostu oli ensi kosketukseni norjalaiskirjailija Per Pettersoniin. Pidin romaanista, joka sai minut kiinnostumaan kirjailijasta enemmänkin. Onneksi sai, sillä nyt, Hevosvarkaiden myötä, olen suorastaan hurmaantunut. Miten vähäeleisen kaunista, eleettömän dramaattista ja hillityn vivahteikasta kerrontaa!

Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Trond, joka on päätynyt Norjan ja Ruotsin rajaseudulle kunnostamaan vanhaa mökkiä, jossa hän suunnittelee viettävänsä viimeiset vuotensa. Yllättäen hänen tielleen osuu hahmo menneisyydestä, ja tapaamisen myötä mies ajautuu muistelemaan 1940-luvun lopun kesää, joka oli kuin taustalla kuohuva joki, raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Tuona kesänä tapahtuu paljon sellaista, mikä vaikuttaa kasvavaan nuoreen mieheen voimallisesti. Jotain hämärää on tekeillä, isän suhteet Jon-kaverin vanhempiin ovat kiemuraiset ja Trondin suhde omaan isään muuttuu.
-- olin ymmärtänyt että isäni sanat ja asioiden oikea laita eivät välttämättä olleet sama asia, ja se teki maailmasta ajelehtivan ja vaikeasti pideltävän.
Mutta silti isän merkitys ei katoa vaan ennemminkin kasvaa. Yhtenä teemana romaanissa onkin isän ikävä.
En ole koskaan kertonut kenellekään että aina kun aion ryhtyä tekemään jotain käytännön työtä, joka ei kuulu jokapäiväisiin askareisiini, suljen silmäni ja kuvittelen miten isäni olisi toiminut tai miten hän oikeasti toimi, ja sitten jäljittelen häntä, kunnes pääsen oikeaan rytmiin ja tehtävä avautuu ja tulee näkyväksi, ja näin olen tehnyt niin kauan kuin muistan aivan kuin salaisuus olisi siinä miten ruumiini suhtautuu tehtävään, tiettyyn lähtökohdan tasapainoon.
Hevosvarkaat kertoo tiiviisti ja kauniisti tarinan kokonaisesta elämästä. Menneisyys on Trondin elämässä läsnä koko ajan, ja jotenkin upealla tavalla kasvaa ymmärrys ja hiljainen hyväksyntä sitä kohtaan, mitä oli.
--ja muistelen menneitä, jokainen liike tuollaisessa maisemassa on saanut värinsä siitä mikä tuli myöhemmin eikä niitä voi erottaa toisistaan. Ja kun joku sanoo että menneisyys on vieras maa, että siellä toimitaan eri tavalla, niin kai minustakin on tuntunut siltä suurimman osan elämääni, koska minun on ollut pakko, mutta enää minusta ei tunnu.
Miten hienolla tavalla kirja päättyykään. Taidokkaan loppusilauksen jälkeen olen pahoillani, että kirja päättyi, mutta iloinen siitä, että sain lukea jotain niin täydellistä.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa etenen tämän teoksen myötä Norjaan. Maalaismaisemia-lukuhaasteessa romaani saa toimia minun kohdallani ensimmäisenä kortena heinäseipäässä - Hevosvarkaissa kuvataan hienosti kaiken muun ohella myös kesäisiä heinätöitä. 50 kategoriaa -listalta rastitan kohdan 38. A book that made you cry. Sillä niin kirja teki - ja tekee vieläkin, useita päiviä lukemisen jälkeen.

Hevosvarkaista muualla: Kirjavinkit, Lumiomena, P. S. Rakastan kirjoja, Tarukirja, Luetut, lukemattomat ja Luettua.

Kommentit

  1. Hevosvarkaat on ihana. Kolmen suomennetun romaaninsa perusteella Petterson on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Hänen tekstinsä menee jotenkin suoraan lukijan sieluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosvarkaiden myötä Petterson nousi minunkin suosikkikirjailijakseni. Kirottu ajan katoava virta on lukupinossani, mutta välillä haluan lukea jotain muuta: näin vahvaa tekstiä ei voi ahmia kerralla paljon.

      Poista
  2. Ah, ihanaa kun luit tämän, ihastuit, ja kirjoitit tästä noin kauniisti! ♥ Hevosvarkaat on minulle yksi rakkaimmista blogiaikana lukemistani romaaneista. Mutta nyt kirjoituksestasi huomaan, etten enää muista miten romaani päättyi. Selkeästi uudelleenlukemisen paikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! <3 Hevosvarkaat on niin hieno kirja, että kyllähän sen pariin kannattaa uudelleen palata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat