Siirry pääsisältöön

Naguib Mahfouz: Midaqq-kuja

"Monet seikat todistavat, että Midaqq-kuja on yksi menneiden aikojen jalokivistä ja on joskus loistanut Kairon historiassa kuin säihkyvä tähti. Minkähän ajan Kairoa mahdan tarkoittaa? Fatimidien, mamelukkien vaiko sulttaanien? Sen tietävät vain Jumala ja arkeologit."
Naguib Mahfouz: Midaqq-kuja (Tammi 1990)
Keltainen kirjasto 243
Arabiankielinen alkuteos Zuqaqu-l-Midaqq 1947
Suomentaneet Pekka Suni ja Mustafa Shikeben
403 sivua
Nobel-voittaja Naguib Mahfouz on luonut romaanin, joka on kuin arkku täynnä tavaraa. Arkun sisältöä ihmetellessä ja siihen tutustuessa menee aikaa, mutta sen verran kiehtovia esineitä arkusta löytyy, että kannattaa sinne kurkistaa.

Midaqq-kujan henkilögalleria on laaja. Mahfouz kuvaa henkilöitään runsaasti ja yksityiskohtia säästelemättä, mikä tuntuu aluksi hieman puuduttavalta ja vaatii lukijalta - tai ainakin minulta - sitkeyttä. Henkilöillä on tarinassa paikkansa ja sijansa, ja he ovat elämänkylläisiä. Heistä löytyy karikatyyreja, jotka tuovat kujan elämään omat mausteensa ja höystävät tarinan satiiriksi pienestä yhteisöstä ja sen tavoista.

Henkilöistä keskiöön nousee kaunis nuori nainen, Hamida. Hän on kuuluisa paitsi kauneudestaan, myös terävästä kielestään ja ärhäkästä luonteestaan. Kosijoita naisella riittää, mutta hän tavoittelee jotain parempaa kuin aviovaimon elämää Midaqq-kujalla ja tekee omat laskelmoivat ratkaisunsa. Hamidaan kietoutuu moni asia, mutta lähes yhtä lailla tärkeäksi nousee miljöö, tuo elävä ja aikoinaan loistanut Midaqq-kuja, joka on joillekin koti, joillekin paikka josta pitää päästä pois. Kuten todellisuudessa, jotkut toteuttavat unelmansa, jotkut eivät haaveitaan saavuta.

Midaqq-kuja on eloisa kuvaus egyptiläisestä elämästä ja pienen yhteisön ihmisistä. Se vie mukavalla tavalla toiseen aikaan ja paikkaan ja tarjoaa siten lukijalle kurkistusaukon kujalle, jonka hahmot eivät ole kovin rakastettavia mutta tarjoavat edesottamuksineen viihdykettä lukijalle.

Tällä kirjalla saan ensimmäisen värin eli punaisen Ompun Reading the Rainbow / Luetaan sateenkaari -haasteeseen. Koska Naguib Mahfouz on minulle entuudestaan vieras kirjailija, kuittaan 50 kategoriaa -haasteesta kohdan 41. A book by an author you've never read before.

Kommentit

  1. Nyt tuli huono omatunto. Tämä teos nimittäin on tuijotellut syyttävästi hyllystäni jo vuosia. Kerännyt kunniakkaasti pölyäkin ja vielä on lukematta. Jos se sieltä nyt jotain rupeaa mutisemaan, niin vetoan siihen, että Jonna sanoi, että henkilögalleria on laaja. :)

    Minullakin on punainen kirja kuitattuna, mutta en ole siitä vielä ehtinyt blogata. Seuraavaksi oranssia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mutina käy jonain päivänä riittävän voimakkaaksi. :)
      Oranssiin tartun minäkin seuraavaksi. Vielä on harkinnassa, minkä kirjan luen.

      Poista
  2. Tämähän kuulostaisi hyvältä...kuin pandoran lipas -mutta ei ehkä yhtä kohtalokas? .)

    Pistän nimen muistiin. Runsaita tarinoita on joskus autuaallista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, vaikka eräs varsin makaaberi ammattikuntakin kirjassa esittäytyy. :) Runsaan ja hersyvän tarinan ystävälle tätä voi suositella, varsin värikäs tuttavuus.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o