Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Särkyvää

"Nyt aion saada elämäni takaisin itselleni. Teen itsemurhan härkien edessä, annan niiden seivästää itseni. Joka vuosi härät seivästävät juoksijoita, varmin tapa joutua niiden maalitauluksi on pysähtyä niiden eteen ja heilutella käsiään."
Jari Järvelä: Särkyvää
(Tammi 2014)
221 sivua
En ole hetkeen nauranut niin makeasti kuin lukiessani Jari Järvelän romaania Särkyvää. Tragikoominen tarina tarjoaa varsin hupaisia hetkiä, kun päähenkilö Teemu pakkaa pahvilaatikkoon tärkeimmät tavaransa, nostaa laatikon autoon ja lähtee Ladalla matkalle halki Euroopan. Päämääränä on Pamplona, missä järjestetään vuosittain härkäjuoksu. Siellä Teemun on tarkoitus päästä hengestään dramaattisesti härkien keskellä, kun elämässä turhan moni asia on mennyt vikaan. Pelkkää hauskuutta tarina ei lukijansa eteen kuitenkaan kanna, vaan kokonaisuuteen sisältyy myös tummempia sävyjä. Ja lopulta kertomus jää mielen pohjalle kutittelemaan: kiinnostavasti pohdituttavat esimerkiksi parisuhde, miehen kuva ja tavaroiden merkitys.

Matkallaan Teemu kohtaa Agnesin, jonka kanssa oleminen on vähän kiemuraista ja uomaansa hakevaa. Yhtä kaikki, Agnes istuu Ladan kyydissä ja tuntuu Teemun tavoin pitävän joitakin tärkeitä asioita sisällään. Arvoitukselliseksi tyttö jää. Teemun menneisyyttä ja nykyisyyttä avataan sivullisen kertojan ja Teemun matkalla kirjoittamien blogimerkintöjen kautta. Ratkaisu on toimiva, sillä sen myötä tulee miettineeksi, mikä on totta ja mikä ei. Kaikkea ei lukijalle paljasteta, joten mukavasti jää lukijallekin työtä rivinvälien täydentämisessä. Mielellään sen tekee.
He ajavat halki auringon punaruskeaksi paahtaman tasangon. Teemu pysäyttää Ladan ja viittaa kohti ylänköä, jonka harjalle on rakennettu pitkä rivi tuulimyllyjä. Kun hän lopulta lähtee ajamaan, hän kertoo Agnesille kertomuksen Kuoleman kylästä Pohjanmaalta.
Matkalla - sillä elämän mittaisella - on paljon ehtinyt mennä rikki. Iso kysymys on, voiko särkynyttä korjata. Vai pitääkö talloutua härän jalkoihin tunteakseen olevansa kunnolla elossa, edes hetken? Ladassa ehtii miettiä, kun matka kohti päätepysäkkiä etenee. Miettimisestä ei tule tylsää, kun mukaan on pakattu ainakin lennokas kynä, hyvin etenevä kerronta, ironinen ote ja huumori - sekä jälkimmäisen rinnalle tummempikin sävy. Matkatavaroista koostuu paketti, jota uskaltaa suositella.

Kirjasta muualla: Tarinoiden taikaa, Booking it some more, Mari A:n kirjablogi, Luettua elämää ja Ja kaikkea muuta.
50 kategoriaa -haasteesta kuittaan tällä kirjalla kohdan 8: a funny book.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat