Siirry pääsisältöön

Juha Itkonen: Ajo

"Takaisin. Takaisin taas, takaisin alkuun, pois tältä helvetin autobahnilta. Minähän menen minne haluan, hallitsen aikaa."
Juha Itkonen: Ajo
(Otava 2014)
283 sivua
Juha Itkosen romaani Ajo kuljettaa lukijaansa niin 1960-luvun Suomessa kuin 2000-luvun Saksassa. 1960-luvun osuuksia kuvataan perheenäidin ja -isän sekä nuoren miehen, abiturientin näkökulmista, nykyajassa näkökulma taas on naisen, joka on pienen pojan äiti ja matkalla lapsensa kanssa. Ajaminen tai auto liittyy jollain tapaa kaikkiin tarinan näkökulmiin, siitä ytimekäs ja toimiva romaanin nimi.

Romaanin henkilöistä minäkertojina pääsevät ääneen nykyajan pakeneva nainen ja 1960-luvun abiturientti. Muiden näkökulmia avataan sivusta, kolmannessa persoonassa. Minun luennassani tarinan etualalle nousivat naiset, joista vanhempi, Heljä, kantaa mukanaan koko elämän kokoista surua ja nuorempi, Aino, ottaa hänen tarinansa itselleen. Siinä samalla tulee pohtineeksi, onko oikein ottaa toisen tarina omakseen, ehkä jopa tehdä siitä taidetta, mahdollisesti viihdettä. Tätä kysymystä pohtiessa ei voi ohittaa sitä tietoa, että Ajo liittyy Itkosen oman suvun tragediaan.

Lukiessani tulin pohtineeksi myös uskonnon, uskomisen tematiikkaa. Onko Heljän usko loitontamassa häntä Onnista samalla, kun Kerttu arvostelee Heljän tapaa uskoa? Uskonto näyttäytyy normeina, joiden noudattamisesta juuri Kerttu erityisesti haluaa pitää kiinni. Hänen hahmonsa on tarinassa paikallaan muistuttamassa ihmisten ajattelemattomuudesta ja saa pohtimaan, mihin sivullisella on oikeus, oli oikeuttajana sitten uskonto tai jokin muu. Onko oikein lisätä menetyksen kokeneen henkistä taakkaa ja siten huomaamattaan vain kasvattaa tragediaa, joka kulkee mukana joka hetki?

Ajo on kaihoisan kauniisti kirjoitettu kertomus ihmisistä, jotka eivät ole selvinneet elämästä haavoitta. Se on selviytymiskertomus ja puhuu siitä, miten mennyt on läsnä ja ajaa kohti tulevaisuutta, vaikuttaa tulkintoihin ja valintoihin. Ja vaikka tarinassa on surua, on siitä luettavissa myös toivoa.

Itkosen romaani herätti minussa paljon ajatuksia ja kysymyksiä, mikä on hyvän teoksen merkki. Silti se ei aivan täydelliseksi lukukokemukseksi muotoutunut: Kaikki henkilöt, kuten abiturienttipoika, eivät muodostuneet läheisiksi vaan jäivät etäälle. Ainon poika Aarne on hahmona tärkeä mutta mielestäni paikoin hieman epäuskottava. Mietin myös, olivatko kaikki näkökulmat tarpeen vai olisiko esimerkiksi juuri abiturientin osuuden voinut jättää pois.

Mutta silti. Ajo on hieno romaani, joka nousee lukukokemuksena ehdottomasti keskiverron yläpuolelle. Ajo todistaa jälleen kerran, miten tavattoman taitava kirjoittaja Juha Itkonen on.

Itkosen romaanista ovat kirjoittaneet esimerkiksi HabaneraKatja ja Laura.
Kirjaa käsitellään myös HSTV:n kirjallisuusohjelmassa Nokikkain, jossa kirjailija ja kriitikko kohtaavat.

Kommentit

  1. Keskiverron yläpuolelle tämä nousi minunkin mielestäni, mutta ihan huipuksi tästä ei ollut. Itkonen on yksi suosikkikirjailijoistani, mutta jokin tästä hienosta romaanista puuttui. Teksti ei koskettanut niin paljon kuin se olisi voinut, ei tullut kovin liki. Mutta upeaa kieltä ja kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja tunteita kirja minussakin herätti. Juha Itkonen kyllä kirjoittaa hienosti, ja nyt joutuu taas odottamaan hänen seuraavaa romaaniaan tovin. :)

      Poista
  2. Ajo tulee lukuun myöhemmin, joten pallajan tähän tekstiin kirjan luettuani :)

    VastaaPoista
  3. Samanlaisia mietteitä herätti minussakin, joitain asioita kirjoittelin tänne http://harmaaparranlukutarnoita.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok