Siirry pääsisältöön

Gayle Forman: Jos vielä jään

"Olenko minä kuollut?
Minun täytyy tosiaan kysyä sitä itseltäni.
Olenko kuollut?
Alkuun näytti selvältä, että olen. Että tämä seison-tässä-katselemassa-osa oli vain pieni välivaihe ennen kirkasta valoa ja sitä elämä-vilisee-silmien-ohi-filmiä, joka veisi minut sinne, minne ikinä mahdankin olla menossa."
Gayle Forman: Jos vielä jään
(WSOY 2009)
Englanninkielinen alkuteos If I stay 2009
Suomentanut Ulla Selkälä
191 sivua
Jos vielä jään -romaanin päähenkilö on 17-vuotias Mia, jonka elämässä on kaikki hyvin: on ihana perhe ja poikaystävä, tyttö itse on lupaava sellisti. Sitten, eräänä lumisena päivänä, kaikki muuttuu. Mian perhe joutuu autokolariin ja yhtäkkiä Mia huomaa seuraavansa sivusta, miten häntä yritetään auttaa ja kuinka hänet kuljetetaan sairaalaan saamaan jatkohoitoa. Kun Mia makaa sairaalan teho-osastolla, kulkee hänen mielensä muistoissa ja ympäri sairaalaa. Suuri kysymys on, jatkuuko tytön elämä vai tuleeko se päättymään tehohoidosta huolimatta.

Koska suuri osa kirjan sisällöstä muodostuu takaumista, ei tarina suinkaan sijoitu vain sairaalaan, vaan siinä kuvataan tavallista nuoren ihmisen elämää. On ystävyyssuhteita, ensimmäinen poikaystävä, koulunkäyntiä, huolta tulevaisuudesta. Jos Mia pääsee arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan, on edessä muutto New Yorkiin ja ero Adamista, joka myös on muusikko. Suurten päätösten tekemisen katkaisee tavallisen päivän tragedia, joka suistaa koko elämän raiteiltaan.

Elokuisessa koulutuksessa, johon osallistuin, kirjailijat Salla Simukka ja Siri Kolu puhuivat nuortenkirjallisuudesta ja tällä hetkellä vallitsevasta ilmiöstä, "sick litistä". Jos vielä jään uppoaa sulavasti tuohon genreen, samoin kuin aiemmin lukemani nuortenkirja Tähtiin kirjoitettu virhe. Molemmissa kirjoissa sairastetaan, toisessa vakavan sairauden ja toisessa auto-onnettomuuden takia. Kummassakin kirjassa kuolema on vahvasti läsnä, vähintään nurkan takana vaanimassa. Yhteistä on myös voimakas tunteisiin vetoaminen.

Tunteisiin vetoamisessa Jos vielä jään onnistuukin, vaikka laji on vaikea, mutta muutoin jännite ei oikein säily vaan osin teoksesta jää laimea maku. Erityisesti pidin kirjassa siitä, miten se tuo esille musiikkia, ja kesken lukemisen oli pakko googlata Yo-Yo Ma, johon tarinassa toistuvasti viitataan.

Kaiken kaikkiaan romaani on sujuvasti kirjoitettu. Tarina on surullinen mutta samalla lämminhenkinen, ja uskon sen miellyttävän monia lukijoita.

Kirjasta on tehty elokuva, joka tulee Suomessa ensi-iltaan huomenna, perjantaina 5.9. Musiikki on kirjassa lähestulkoon yksi tärkeä henkilöhahmo, ja oletan sen olevan vahvasti esillä myös elokuvassa.

Jos vielä jään -kirjasta ovat kirjoittaneet myös Jassu, EmilieAnu, Rosales, Minna Jaakkola, NotkopeikkoKrista ja Noanna.

Kiitos SF Film Finlandille kirjasta ja elokuvalipuista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok