Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

"Rotat kutsuivat töitämme töhryiksi. Ne eivät suostuneet puhumaan graffiteista. Tai tägeistä. Tai piisseistä. Tai sapluunoista. Tai stikkereistä. Tai muraaleista. Etenkään ne ei suostuneet puhumaan taiteesta."
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
(Crime Time 2014)
Kannen suunnittelu Jussi Kaakinen
261 sivua
Jari Järvelän jännitysromaanin keskiössä ovat henkilöt, jotka edustavat vastapuolia: Metro on 19-vuotias graffitintekijä ja Jere on turvallisuusvalvoja, jonka tehtävänä on ottaa kiinni graffitintekijät, "töhryterroristit". VR on palkannut väkeä ottamaan kiinni syylliset, jotka ovat toistuvasti sotkeneet junavaunuja ja ratapihoja.
Kantasataman ratapihalla on ollut jo kolmatta vuorokautta syöttinä tavaravaunuja, ja luotettavan vihjeen mukaan tänä yönä Bakteerit ilmestyisivät paikalle.
Me olimme Antibioottikuuri.
Tilanne ratapihalla saa odottamattoman käänteen, kun turvallisuusvalvojat eivät huomaa aukkoa suunnitelmissaan. Kiivasta takaa-ajoa ja traagisia tapahtumia seuraa vihan ja koston kierre, joka muuttaa kaikkia. Tarina imaisee mukaansa ja vaatii pysymään mukana, kun tyttö ja mies ovat toistensa kintereillä ja janoavat oikeutta.

Mikä sitten on oikein ja kenen oikeus on oikeampaa, jää lukijan pääteltäväksi. Kun kertomus etenee molempien päähenkilöiden näkökulmasta, ei kirjailija tyrkytä lukijalle valmiiksi pureskeltua ratkaisua vaan antaa lukijan pohtia ja päättää. Ratkaisu on onnistunut, sillä samalla se innostaa pohtimaan laajemminkin teoksen teemoja, kuten vallankäyttöä, julkista tilaa, perheyhteyttä, rikoksen ja siitä seuraavan rangaistuksen määrittelyä, tarkoituksen pyhittämiä keinoja...

Jari Järvelä on luonut teoksensa henkilöt taitavasti. Päähenkilöt Metro ja Jere ovat aitoja ja inhimillisiä, eikä kummankaan ylle voi asetella pyhimyksen sädekehää. Henkilöitä ajaa viha, joka synnyttää kostonhimoa ja suoranaista pakkomielteisyyttä. Tilanne on sellainen, että loppuratkaisun on pakko olla räjähdysmäinen, sillä muuta ulospääsyä ei tunnu enää olevan. Vihan kierteestä ei löydy voittajia, mutta toiset selviytyvät toisia paremmin.

Tyttö ja pommi on vetävä, hyvin kirjoitettu ja oikeasti jännittävä teos, jonka maailma ei ole kaunis. Se tarjoaa paljon tietoa graffitintekijöiden maailmasta mutta myös kokonaisesta yhteiskunnasta. Se tulee lähelle ja antaa ajattelemisen aihetta.
Tämä on graffitin idea yksinkertaisuudessaan. Näkymättömät tekevät näkyvää. Graffiti on pommi, jonka sirpaleet leviävät ympäri kaupungin.
Tytöstä ja pommista on blogeissa kirjoitettu jo melko paljon. Kannattaa käydä kurkkaamassa ainakin Kirsin postaus, johon liittyy mielenkiintoinen keskustelu. Lukuneuvoja arvioi, että kirja vetoaa myös nuoriin lukijoihin, Jaana toivoo Järvelän uran jännityskirjailijana saavan jatkoa ja Hannu suosittelee. Lisäksi kirjasta kirjoittavat myös esimerkiksi Juha, Lea, Anukatri, Jarkko ja Tuija. Kirjailijan kirjoitus siitä, miten jännäri sai alkunsa, löytyy täältä.

Kirjabingosta kuittaan tällä kirjalla Dekkari-ruudun. Rikoksen jäljillä -haasteeseen tulee yksi suoritus lisää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o