Siirry pääsisältöön

Eleanor Catton: Valontuojat

"Hokitikassa oli satanut kaksi viikkoa tauotta. Moodyn ensinäkymä pikkukaupungista oli kuin tahra, joka lähestyi ja vetäytyi näkökentässä usvan liikkuessa edestakaisin. Rannikon ja äkisti nousevien Alppien välissä oli vain kapealti tasaista maata, jota hakkaavat heltymättömät aallot muuttuivat hiekalla kuin savuksi; alue vaikutti entistäkin tasaisemmalta ja suljetummalta kiitos pilvien, jotka katkaisivat vuorenrinteet matalalta ja muodostivat harmaan kuvun kaupungin vierekkäin kohoavien kattojen ylle."
Eleanor Catton: Valontuojat (Siltala 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Luminaries 2013
Suomentanut Tero Valkonen
722 sivua
Kannen suunnittelu www.jennygrigg.com
Eleanor Cattonin Valontuojat sijoittuu 1860-luvun puoliväliin. Uusi-Seelanti houkuttelee nopeasta rikastumisesta unelmoivia: kultakuume jyllää. Hokitikan pikkukaupunkiin saapuu myös Walter Moody, joka joutuu ensimmäisenä iltanaan keskelle salaista neuvonpitoa. Kaksitoista miestä on kokoontunut Crown-hotellin ravintolaan pohtimaan eräitä kummallisia sattumuksia: Tieltä on löytynyt tiedoton maailman vanhimman ammatin harjoittaja, jota epäillään itsemurhayrityksestä. Varakas kaupunkilainen on kadonnut jäljettömiin. Mökissään yksin asunut juoppo on kuollut ja hänen jäämistöstään on löytynyt suuri omaisuus.


Valontuojat on järkäle, joka testaa lukijansa kestävyyttä. Ensimmäiset kolmisensataa sivua kuullaan Crown-hotelliin kokoontuneiden miesten tarinoita, joiden on tarkoitus valaista sitä, mistä oikein on kysymys. Sen kerrotut tarinat toki tekevätkin, mutta vie aikaa, ennen kuin lukija pääsee selville, mikä on kunkin hahmon merkitys ja asema kokonaisuudessa ja missä suhteessa henkilöt ovat toisiinsa.  Henkilögalleria on varsin laaja, ja ihmisiään Catton kuvaa viehättävällä, vanhahtavalla tavalla:
Charlie Frost oli mies vailla kummoista mainetta, sillä maine hankitaan aina näyttävyydellä, ja Frost oli vaitonainen sielu: pukeutui vaatimattomasti, oli piirteiltään leuto eikä mielellään ärtynyt, vaikka häntä olisi miten provosoitu. Kun hän puhui, hän teki sen hitaasti ja huolellisesti.

Muutoinkin Valontuojat jäljittelee vanhahtavaa romaania, ja kerronta on hyvin yksityiskohtaista, monipolvista ja laajaa. Samoja tapahtumia kerrotaan eri näkökulmista useaan otteeseen, mikä saattaa puuduttaa lukijaa. Pidin kuitenkin siitä, että romaanissa on kaikkitietävä kertoja, joka osoittaa tietämystään kommentoimalla tarinan tapahtumia:
Keskeytämme tarinan kulun tässä mainitaksemme, että kyseessä oli valitettava tietokatkos, sillä jos Balfour olisi kertonut Lauderbackin tarinan kokonaisuudessaan, tammikuun 27. päivän tapahtumat olisivat voineet edetä hänen kannaltaan varsin toisella tavalla - samoin kuin useiden muiden miesten kannalta. 
Arkipäiväisten tapahtumien lomassa tarinassa korostuu astrologia. Kirjan jokaisen osan alussa on astrologinen kartta ja moni luku on nimetty astrologisin viittauksin, kuten Oinas, Marsin alaisuudessa. En oikein ymmärtänyt astrologian merkitystä, mutta asiaa tuntevalle nämä huomiot voivat olla antoisia. Toisaalta en myöskään kokenut, että ymmärtämättömyyteni olisi tuottanut haittaa.


Eleanor Catton kirjoittaa kauniisti ja pitää kertomuksensa rönsyilevät langat käsissään. Työtä ei voi kuin ihailla, jos vain lukija jaksaa rönsyjä seurata: minä ainakin joudun toteamaan, että paikoin koin lukemisen työlääksi. Silti koin myös, että kirjassa avautui hieno, monivivahteinen, värikäs ja elävä maailma 150 vuoden takaa. Taitavilla siirtymillä ja kuvauksilla kirja aiheutti sen, että näin mielessäni tarinan kuin elokuvana. Saapa nähdä, viedäänkö Valontuojat jonain päivänä valkokankaalle.

Työläästä luku-urakasta huolimatta päällimmäiseksi jäi hyvä olo, sillä romaani on onnistunut kudelma useista teemoista, kuten huumeista, kultakuumeesta, ihmissuhteista ja totuudesta.
Aito tunne on aina kehämäinen, tai oikeastaan joko kehämäinen tai paradoksaalinen, yksinkertaisesti siksi, että sen syy ja ilmiasu ovat saman asian kaksi eri puolta! Rakkautta ei voi perustella minkäänlaisella syiden luettelolla, eikä pelkkiä syitä luettelemalla synny rakkautta. Kukaan, joka on kanssani eri mieltä, ei ole koskaan rakastanut – todella.
Valontuojista on kirjoitettu myös esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Lumiomena - kirjoja ja haaveilua, Nenä kirjassa, LukuisaKirjavinkit, Reader, why did I marry him? ja Orfeuksen kääntöpiiri.


Kommentit

  1. Ohi on! :) Hieno, mutta raskas, välillä melkein sietämätön, kunnes taas seesteinen.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava kirja, joka kuulostaa sopivan haasteelliselta! Kiitos hienosta arviosta, Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina! Uskallan tätä kirjaa suositella, vaikkei se helpolla lukijaansa päästäkään.

      Poista
  3. Oi, kuulostaa hienolta teokselta. Sen verran tiiliskivikammoinen kuitenkin olen, että ei taida uskaltaa edes yrittää. Tänä vuonna noita houkuttelevia paksukaisia on ilmestynyt vaikka kuinka, mutta harmittavan moni on minulla vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksuja kirjoja on tosiaan tullut tänä vuonna useita, kiinnostava ilmiö sekin. Tämä Cattonin paksukainen kyllä koettelee lukijansa kestävyyttä, mutta sinnikkyys myös palkitaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat