Siirry pääsisältöön

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja

"2.7.1941
Kaikilla rintamilla käydään kiivaita taisteluita. Puolustajamme ovat ylväällä rohkeudellaan onnistuneet monin paikoin pidättämään tai häiritsemään lukumäärältään suuremman vastustajan etenemistä. Vihollinen on aseistautunut hampaisiin saakka."
Lena Muhina: Piirityspäiväkirja (Bazar 2014)
Venäjänkielinen alkuteos Blokadnyi dnevnik Leny Muhinoi julkaistu 2013
Suomentanut Pauli Tapio
285 sivua
Lena Muhinan Piirityspäiväkirja on järisyttävä silminnäkijäkertomus sodasta ja sen vaikutuksesta siviileihin. 16-vuotias Lena on tavallinen tyttö, joka aloittaa päiväkirjan pitämisen 22.5.1941, kun toinen maailmansota on käynnissä. Lena elää tavallisen teinitytön elämää sodan varjossa: selviytyminen kokeista huolestuttaa, olisi mukavaa nukkua enemmän, pojat herättävät kiinnostusta... Rakastuminen ja vastarakkauden saaminen mietityttää:
Mutta miksi minun vierelläni ei ole ketään? Tällaisena iltana. On suorastaan loukkaavaa, että tällainen ilta menee hukkaan. En halua olla yksin, mutta en kaipaa melua. Haluaisin olla sellaisen kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Mutta ei minua rakasta kukaan. Minä rakastan. Mutta mitä siitä, että rakastan häntä? (25.8.1941)
Ja samaan aikaan ovat meneillään taistelut, joita myös Lena päiväkirjassaan kommentoi:
Hitler kuvittelee, että hänen vastustajansa läntisellä pallonpuoliskolla ovat heikkoja, eivätkä voi estää häntä toteuttamasta kauaskantoisia suunnitelmiaan. Siinä hän erehtyy. Me tulemme iskemään vihollista vastaan päivin ja öin, moninkertaisin voimin. (23.6.1941)
Nuoren tytön päiväkirjamerkinnöistä näkyy vankkumaton usko omaan kotimaahan ja sen voittamattomuuteen:
Kun kaksi uutta ja lento-ominaisuuksiltaan yhdenvertaista lentokonetta kohtaa, taistelun voittaa aina se, jota ohjaa meidän lentäjämme. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että vihollislentäjän äärimmilleen rasitetut hermot pettävät ensimmäisenä, ja silmänräpäyskin riittää kohottamaan ilmojen isännäksi sen koneen, jota ohjaa lujahermoinen lentäjä. Se on lähes aina neuvostolentäjä, sillä hän suojelee isänmaataan, omaisiaan ja ystäviään. (25.6.1941)
Elämään kuuluu olennaisesti epävarmuus. Lena Muhina kuvaa päiväkirjassaan jatkuvia ilmahälytyksiä ja siirtymisiä pommisuojaan. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu:
"Huomenna (jos elän huomiseen) näen Tamaran." (12.10.1941)
Saksalaisten piirittäessä Leningradia ruoka-annokset pienenevät koko ajan ja nälkä jäytää tavalla, jota nykyiseen yltäkylläisyyteen tottuneen lukijan on vaikea kuvitella:
On niin hirveä nälkä. Mahassa velloo vastenmielinen tyhjyyden tunne. Tekee niin hirveän paljon mieli leipää. Antaisin mitä tahansa vain täyttääkseni vatsani.
Milloin olemme taas kylläisiä? Milloin lakkaamme kärsimästä? Millon saamme syödä jotain tukevaa ja täyttävää, kokonaisen lautasellisen puuroa tai makaronia? (21.11.1941)
Ruoka, ruoan jatkuva jonottaminen ja varsinkin ruoan puute saavat Lenan ajatuksista koko ajan enemmän tilaa. Samaan aikaan arkinen elo kuitenkin jatkuu: koululaiset käyvät koulua, tehtaat pyörivät, mutta kaasua ei tule eikä polttoöljyä myydä missään. Elämä on selviytymistä päivästä toiseen, mutta samalla kaupunkilaisilla on kuitenkin vahva tahto elää. Aina tahto ei kuitenkaan riitä, ja 8.2.1941 17-vuotias Lena joutuu kirjoittamaan päiväkirjaansa kaikkein koskettavimman merkintänsä:
Äiti kuoli eilen aamulla. Nyt olen yksin.
Kirjan jälkisanoista käy ilmi, että Lena Muhina selvisi lopulta piirityksestä hengissä. Yksin, mutta hengissä.

Lena Muhinan päiväkirja tuo koskettavalla tavalla esiin sen, millaista on elää jatkuvan pelon ja epävarmuuden alla. Tunteet ailahtelevat: välillä nuori tyttö jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja välillä epätoivo valtaa mielen. En ole päiväkirjamuotoisten kirjojen suurin ystävä, mutta silti tämä kirja jaksoi pitää otteessaan. Teosta voi suositella erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille.

Piirityspäiväkirjasta ovat kirjoittaneet myös Leena Lumi ja Kirjasieppo.
Tällä kirjalla saan yhden suorituksen Ihminen sodassa -haasteeseen ja ylenen nyt korpraalista kersantiksi. Kuulostaapas komealta!

Kommentit

  1. Jonna, tässä päiväkirjamuoto toimi kuin tehokeinona eli vahvisti autenttisuutta. Minä olen sekä kirjeromaanien että päiväkirjaromaanien ystävä.

    Tämä kirja on vuoden merkkitapaus ja jokainen tuntemani lähisäteellä on tämän lukenut. Myös jonot kirjastoissa ovat tähän kirjaan pitkät.

    Olen iloinen, että luit tämän, sillä sain jokin aika sitten hämmästyksekseni kuulla, että jollekin nuorelle Pelon Jokapäiväinen elämämme oli käsittämätön, sillä hän ei ollut kuullut Stalinista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Leena. Kirjan muoto myös vahvistaa sitä, miten päiväkirjan pitäjän tunteet vaihtelevat lähes päivittäin toivosta syvään epätoivoon.
      On hienoa, että on tarjolla kirjallisuutta, joka herättää historian eloon. Mielestäni tämä kirja sopii myös monen nuoren luettavaksi. Ehkä tästä jää jotain mieleen, jos on tullut historian tunnilla nukuttua. Vaikkei nukkuminenkaan selitä sitä, jos nimi Stalin ei kerro mitään!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok