Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

"Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin."
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014)
174 sivua
Kuten jo romaanin nimestä voi päätellä, Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän tuo kirjailijasta esiin kokonaan uuden puolen, kun aiemmin on totuttu varsin vakavaan otteeseen. Romaanissa tarkastellaan kepeästi, humoristisesti ja ironisesti ihmissuhteita. Kieli on Pulkkiselle tuttuun tapaan elävää ja hyvää, ja teos sopii mainiosti kevyeksi välipalakirjaksi painavamman lukemisen lomassa.

Romaanin päähenkilö on 28-vuotias Iiris Lempivaara, koulupsykologi, joka odottaa Aleksin kosivan. Kosinnan sijaan Aleksi haluaakin erota ja oksentaa, saa vatsataudin. Toivuttuaan Aleksi muuttaa pois ja Iiris opettelee elämään ilman miestä, jonka kanssa ehti unelmoida yhteisen tulevaisuuden moneen kertaan. Opettelussa tukena ovat sisar Jennifer, joka saa vauvan, ja lapsuudenystävä Elina, joka on valmis ystävänsä avuksi vaikka vakoiluretkelle.

Kirjassa on ihastuttavia oivalluksia, jotka on helppo ottaa omaksi. Esimerkiksi seuraavan lainauksen koin läheiseksi:
Puhuin aamuista, kerroin rakastavani aamupaloja, kerroin että viihdyn aamun ja asema-aulan kaltaisissa odotustiloissa, molemmat sisälsivät lupauksen, kerroin että rakastan myös paluita mutta unohdan usein tapahtumien keskellä nauttia itse säpinästä.
Rakastan aamuja varsinkin, kun niihin ei kuulu kiirettä ja hälinää. Nousen yleensä aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhassa lukea lehden ja syödä hyvin. Päivä ilman aamupalaa on tuhoon tuomittu!

Mutta takaisin romaaniin. Sen hahmot ovat myös ihastuttavia: heistä löytyy lämmintä huumoria, joka saa hyvälle mielelle. Esimerkiksi Iiriksen naapuri Marja-Liisa ammentaa viisauksia Kauniista ja rohkeista mutta myös omasta elämänkokemuksestaan:
Patsas pysyy paikallaan, ihminen nyrjähtää aika ajoin, jotta voisi muuttua joksikin toiseksi, siksi ihmiseksi, joka hän ei vielä ole. Niin kuuluu olla.
Marja-Liisan kaltaisen hahmon toivoisi omaankin lähipiiriin jakamaan pitkän avioliiton ja vielä pidemmän elämän tuomalla oikeutuksella elämänohjeita.

Kirjassa puhutaan pilke silmäkulmassa rakkaudesta, ystävyydestä, naiseudesta. Iiriksen ajatukset ja tekemiset saavat tirskahtelemaan, mutta kepeyden taustalta on löydettävissä myös vakavuuttakin, ja yhtäkkiä saattaa huomata pohtivansa, millainen olen ystävänä tai naisena.
Tuskin tekee suurta vääryyttä, jos romaanin määrittelee chick litiksi, ja erityisesti sen tyylilajin ystäville kirjaa voi lämpimästi suositella.

Iiris Lempivaaran taivallukseen ihmissuhdeviidakossa ovat tutustuneet myös JonnaLilli ja Sonja.

Kommentit

  1. Pulkkisen kirjoja en ole aiemmin lukenut, kun ne ovat tuntuneet niin kovin vakavilta ja raskailtakin. Tämä uusi kepeämpi voisi olla enemmän minun makuuni. Ihmissuhdeviidakot kuulostavat aina lupaavilta. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on tosiaan hyvä kirja, jos kaipaa kevyttä lukemista. Sujuvaa tekstiä, kirjan lukee nopeasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o